Suomen ainoa ilmainen terveyskeskus Helsingissä voi houkutella myös naapurikuntien asukkaita, kun potilas ensi vuodesta alkaen voi käyttää minkä tahansa kunnan palveluja.
Lähes kaikki kunnat perivät terveyskeskusmaksua, joten maksuttomuutta on pidetty nyky-Suomessa mahdottomana. Ihmisten lajitteluakin vierastetaan, siis esimerkiksi työttömien vapauttamista terveyskeskusmaksuista. Kangasala on tehnyt yhden poikkeuksen: kunta maksaa sotaveteraanin vuosimaksun.
Vaikka potilaat voivat valita missä terveyskeskuksessa asioivat, vastuu palveluista säilyy jatkossakin kotikunnalla. Lähitulevaisuutta mutkistavat kaksinkertaiset karttaharjoitukset: uusiksi laitetaan sekä kuntakarttaa että sosiaali- ja terveydenhuoltoalueita.
Kelan terveysturvan tutkimuksen päällikkö Hennamari Mikkola kävi huhtikuisena tiistai-iltana Kangasalan pääkirjastolla kertomassa profiilistamme rekisterien perusteella. Kansantaloustietekijä pohti myös maksujen merkitystä, ongelmia ja tarpeellisuutta. Häntä kommentoi hyvinvointipalvelujen talousjohtaja Toni Haapala, joka työskentelee Kangasalan kunnan keskusterveysasemalla.
Nuorekas Kangasala maksaa työterveydestä
Kangasalla terveyden- ja vanhustenhoitoon hulahtaa vuodessa 1 708 euroa asukasta kohti. Se on vähän verrattuna iäkkäämpien ihmisten Juupajokeen, joka käyttää 2 386 euroa.
Kangasalla on sairaanhoitopiiriä edullisempi järjestelmä ja terveyspalvelujen tarve on vähäisempi. Kun huomioon otetaan ikärakenne ja sairastavuus, kunta käyttää terveyspalveluihin rahaa kuusi prosenttia vähemmän kuin sairaanhoitopiiri.
Pitkäaikaissairauksia kuten esimerkiksi verenpainetautia ja astmaa sairastetaan Kangasalla enemmän kuin Orivedellä tai Pälkäneellä. Pirkanmaalaisluvut ovat kuitenkin selvästi pohjois- tai itäsuomalaisia pienempiä.
Työterveyshuolto vie asiakkaita pois terveyskeskusten kontolta. Hennamari Mikkolalla oli uutta tietoa: työterveyshuollon merkitys perusterveydenhuollossa on Kangasalla selvästi suurempi kuin muissa kunnissa.
Kelan tutkimusosaston tuoreen tutkimuksen mukaan Kangasalalla työterveyshuollon osuus perusterveydenhuollon menoista on 33 prosenttia, Pälkäneellä vain 17, Orivedellä 16 ja Juupajoella 14 prosenttia.
Sekä Kangasalan että Pälkäneen asukkaat käyttävät yksityisiä palveluja enemmän kuin maassa keskimäärin. Myös Juupajoki ja Orivesi ovat viime vuosina alkaneet käyttää yksityisiä, minkä arvellaan johtuvan muun muassa terveyskeskuslääkärien määrän vähenemisestä.
Yksityisten vakuutusten määrä on vielä vähäinen terveydenhuollon kokonaisuudesta. Vakuutuksia otetaan lähinnä lapsille. Heistä kuuden vuoden seurannassa peräti 40 prosenttia oli käyttänyt yksityisiä palveluja.
Omavastuu johtaa toimeentulotukeen
Euroopan Unionin maaksi Suomi on poikkeuksellinen siinä, että meidän kotitaloutemme maksavat muita maita suuremman osuuden terveydenhuollosta. Suurten omavastuiden vuoksi asiakkaista osa joutuu toimeentuloluukulle. Kustannussyistä lääkkeitä jättää hankkimatta 11 prosenttia potilaista.
Lääkekaton ylittäneistä joka kymmenes oli saanut toimeentulotukea. Tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä toimeentulotuesta oli mennyt terveyteen lähes viidennes, mikä on toiseksi suurin osuus heti asumismenojen jälkeen.
Kansainvälisissä arvioissa köyhänä pidetään alle 60 prosenttia mediaani- eli keskilukutulosta ansaitsevaa. Kelan tutkimusosaston laskelmissa köyhyysrajaksi muodostui alle 12 312 euron vuositulot kotitalouden kulutusyksikköä kohti.
Mikkola esitteli laskelmia, joissa asiakkaita jaetaan kymmeneen tuloryhmään. Alin niistä ansaitsee alle 11 666 euroa vuodessa ja ylin yli 35 036 euroa vuodessa.
Kun näitä ryhmiä on tarkasteltu lähes 20 vuoden ajalta, on huomattu, että omavastuu on kasvanut ja yksityislääkäreiden palvelut ovat kasautuvat keski- ja hyvätuloisille.
Maksu voi estää hoitoon hakeutumisen
Vuonna 1993 potilas maksoi terveyskeskusmaksua sata Suomen markkaa vuodessa, tänä vuonna 27,50 euroa. Käyntiä kohden maksetaan nyt 13,80 euroa.
Suurimpia maksuja peritään nykyään lyhytaikaisesta hoidosta laitoksissa. Niiden osuus on 46 prosenttia ja pitemmän laitoshoidon ylläpitomaksut 37 prosenttia kaikista potilailta perittävistä maksuista. Poliklinikkamaksut muodostavat kokonaisuudesta vain kaksi prosenttia ja perusterveydenhuollon avosairaanhoidon käynnit 11 prosenttia.
Yksityisen yleislääkärikäynnin hinta on Pirkanmaalla muuta maata halvempaa, 47 euroa, josta Kela-korvauksen jälkeen omavastuu on 36 euroa. Kangasalla se on vielä edullisempi eli 44 euroa. Koko maassa hinta on keskimäärin 49 euroa.
2000-luvun alun selvitysten perusteella terveyskeskusmaksu voi estää pienituloisten hakeutumista hoitoon. Jos riskiryhmä ei hakeudu hoitoon itse, sinne viedään kalliisti ambulanssilla ja erikoissairaanhoidon puolelle, mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Toisaalta terveyskeskusmaksu estää tarpeetonta palvelujen käyttöä, luo arvostusta palvelulle ja lisää hallintotyötä.
Työterveyshuolto on näennäisesti maksuton käyttäjilleen. Palkansaajat maksavat kuitenkin sairausvakuutuksen päivärahamaksua, jolla katetaan reilu kymmenesosa työterveyshuollon rahoituksesta.
260 000 euroa kunnan tilille
Talousjohtaja Toni Haapala kertoi, että Kangasalla asiakasmaksuista kertyy noin 260 000 euroa vuodessa. Summalla ei pyöritetä edes röntgeniä, mutta katetaan vajaan viiden lääkärin nimellispalkka, ei kokonaispalkkausta.
Haapalan mukaan lääkärin ja hoitajan työparimallille ei ole nyt tiloja. Hoitajalla käynti lääkärin sijasta vaatisi lisäksi sekä koulutusta että rohkaisua.
Vuonna 2012 päivystyksen hoitajakäynnit olivat noin 24 prosenttia päivystyksen kokonaiskäynneistä ja kasvua edellisvuoteen oli noin kolme prosenttiyksikköä.
Tutkijat ovat havainneet, että hammashoitojonoon ilmoittaudutaan varmuuden vuoksi. Kerran viikossa terveyskeskuksessa kävijä haluaa vastinetta verorahoilleen, muttei ole tyypillinen, ja siksi taloudellisesti merkittävä miinustaja. Ongelmallisempaa on, ettei työnantaja saa avainryhmiä kuten lääkäreitä päivystystyöhön.
Laiminlyödyt maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niitä kertyy enimmin terveyskeskussairaalasta ja hammashoidosta.
Peräti 70 prosenttia kangasalalaisista valitsee vuosimaksun.
Keskimäärin avosairaanhoidon käyntejä tulee vuodessa 41 000. Lääkärillä käydään keskimäärin 1,1 kertaa ja hoitajalla 0,3 kertaa vuodessa.
Ne, jotka eivät julkista sektoria käytä, eivät kaikki ole varakkaita tai periaatteesta vastustajia: joukossa on myös esimerkiksi nuoria syrjäytyneitä ja niitä hyväosaisia kuukausipalkkaisia, jotka solidaarisuudesta eivät rasita yhteistä kukkaroa, vaan lähtevät yksityisille, kun pystyvät niiden palvelut maksamaan.
Terveyskeskuskeskustelu päätti Kangasalan sosialidemokraattien Asiaa ajatuksella -yleisötilaisuuksien sarjan tältä talvelta.
Marjatta Pöllänen
