Kunnia veteraaneille!

Siiranmäen muistomerkkiin on hakattu suomeksi ja venäjäksi: kunnia sankareille.

Oli oikein mukava lukea lehdestä (SHL 30.4.2013) erinomaisia selostuksia Pälkäneen ja Kangasalan veteraanijuhlista. Lehtihän on aina kirjoittanut arvostavasti veteraanien ja maanpuolustusväen asioista. Moni pitäjälehti voisi ottaa oppia Sydän-Hämeestä.

Jo sotaväessä opin arvostamaan Pälkäneen poikia. Rehtejä, hyväkuntoisia ja kovia kilpailemaan suunnistuksessa sekä rukkiin pääsyssä. Hennalan hevosmiesten kiintiö Panssarikoulusta Reserviupseerikouluun eli rukkiin oli normaalisti kuusi. Meitä valittiin kaksitoista. Paremmuusjärjestystä ei ilmoitettu. Joskus olemme keskustelleet, kuinka olisi käynyt, jos määränä olisikin pidetty kuutta. Ainakin Lahden tukikomppaniassa saattoi olla puutetta alikersanteista Tulihan kokelaita sitäkin enemmän.

Vasta myöhemmin on ollut mahdollisuus perehtyä sotahistoriaan. Se kertoo pälkäneläisten raskaista miestappioista mutta myös kunniakkaista saavutuksista. Menestykset vaativat yleensä runsaita tappioita kaatuneina ja haavoittuneina.

Itse olin kurssitoverini juhlissa veteraanipäivänä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisin ollut mukana, kun juhlat olivat ihan kotikoululla. Harmittamaan jäi sekin, kun en nähnyt valtakunnallista juhlaa televisiossa. Olisin mielelläni kuunnellut, mitä presidentti sanoi. Lieneekö ensimmäinen kerta, kun presidentti oli juhlapuhujana.

Kun aikanaan vietettiin talvisodan päättymisen 50-vuotisjuhlaa, silloinen presidentti lähti livohkaan Chilen vallankumousjuhliin.

Jyväskylässä pidettyä pääjuhlaa edelsi veteraaninaisten tilaisuus. Siellä mukana oli valtakunnan ensimmäinen nainen Jenni Haukio. Rouva Haukio oli aikoinaan puhumassa myös Lotta-museon juhlissa. Oikein hyvin puhuikin. Kyyneleet olivat tulleet monen kuulijan silmiin. Puhetta lukiessani omatkin silmät olivat kostua.

Lehdessä oli juttu myös Laitikkalan taistelun 95-vuotispäivästä. Anna-Maija Aho ja Aimo Kokkola olivat nuorisoseuran nimissä laskeneet kukkia. Nuorisoseuralle tehtävä soveltuikin varmaan parhaiten.

Vuoden 1918 tapahtumista katson aina, mitä sanaa on käytetty. Oliko meillä ainoastaan sisällissota, luokkasota, kapina, punakapina vai vapaussota. Kaikille löytyvät omat perustelunsa. Silti ihmettelen, miksi jatkuvasti kielletään vapaussodan käyttö. Jos se oli yksinomaan Suomen sisäinen selkkaus, miksi tarvittiin Tarton rauhaneuvottelut. Siellä ei ollut yhtään punakaartilaista kummassakaan neuvotteluryhmässä. Väinö Tanner oli Suomen virallinen neuvottelija.

Aikanaan vouhotettiin, kuinka itsenäisyytemme oli Leninin lahja. Tokko edes puhujat itse uskoivat sanojaan.

Parhaillaan luen paksua kirjaa Venäjän vallankumousjohtaja Lev Trotskista. Stalinin puhdistuksissa tapettiin lähes kaikki alkuperäiset johtajat. Suomen punaisia kuoli niissä enemmän kuin 1918 taisteluissa, kenttäoikeuksissa, virallisissa tuomioissa tai vankileireillä. Trotski, puna-armeijan perustaja sekä ensimmäinen komentaja kuoli maanpakolaisena Meksikossa Stalinin määräyksestä salamurhaajan jäähakkuun.

Suomelle taisi sittenkin 1918 käydä hyvin.

 

Jaakko Ikävalko

Kangasala