Yhteisöllisyys kantaa. Se oli teema Poliisiammattikorkeakoulussa järjestetyssä Pirkanmaan maaseutufoorumissa. Pirkanmaan liitto järjestää näitä foorumeita ajatuksenaan rohkaista ennakkoluulottomaan keskusteluun ja ideointiin. Vapaa ideointi voi antaa eväitä jatkossa myös uusiin toimintatapoihin.
Pirkanmaan turvallisuusklusteri tavoittelee siltaa eri toimijoiden välille. Yhteiskunnalliseen kehitykseen ja turvallisuuden haasteisiin pystytään vastaamaan parhaiten yhteistoiminnalla.
Klusterin koordinaattori komisario Jouni Perttula herätteli foorumin väkeä kysymyksellä, miten kolmannen sektorin järjestöt saataisiin entistä tiiviimmin mukaan turvallisuusalan toimintaan.
– Paljon pohdintaa herättää tietysti, mitkä ovat keskeiset kolmannen sektorin järjestöt ja toimijat ja mikä rooli heillä on. Tai millaisia seurauksia sillä on kokonaisturvallisuuden kannalta, että kolmas sektori osallistuu viranomaisten ja yritysten toimintakokonaisuuteen, Perttula sanoi.
Hänen mukaansa tulevaisuusklusterille on maakunnassa tilausta ja se on otettu positiivisesti vastaan. Paljon kuitenkin tarvitaan tiedonvaihtoa ja koulutusta sekä kolmannen sektorin järjestöjen roolin tunnustamista
– Kannattaisiko viranomaisten maksaa joistakin palveluista? Voisiko kolmas sektori toimia mukana turvallisuusalan yritystoiminnassa? hän kysyi.
Turvallisuusklusteri suunnittelee syksylle osaamisverkoston perustamista ja miettii, voisiko kylissä olla turvallisuusvastaavia.
Maaseudulla on vielä valinnanvaraa
Mikkolan navetta ja Vapaa kulttuurituotantopaja Paku Pälkäneellä on esimerkki uudesta tekemisen tavasta. Puuhanaiset Piia Salmi ja Outi Nummi pitivät foorumissa kaksinpuhelua kulttuurista ja kulttuuri-identiteetistä maaseudun kehitysvarana.
Paku ajaa kulttuurillista tasa-arvoa ja henkistä hyvinvointia ja lisää kulttuuripalveluiden tasavertaista saatavuutta asuinpaikasta riippumatta.
– Maaseudulla on valinnanvaraa kulttuurisesti. Olemme lähteneet siitä, että kulttuuri on taidetta, tiedettä, käsillä tekemistä ja paljon muutakin. Järjestämme työpajoja alakouluille ja toimintaa vanhainkodeille, kaksikko kertoi.
Heidän viestinsä oli, että kulttuurin avulla tunnemme olomme kotoisaksi ja turvalliseksi ja pääsemme osaksi elämänpiiriämme.
– Me katsotaan maaseutua ihan toisin silmin, pusikoiden ja peltihallien taakse. Paljon on tyhjiä ekolokeroita, jotka odottavat toimijaansa.
Salmi ja Nummi rohkaisivat kulttuuritoimintaan maaseudulla. Kilpailua on vähemmän ja pienellä paikkakunnalla on mutkatonta luoda yhteyksiä viranhaltijoihin ja päättäjiin.
Naiset kysyivät myös, kenelle kulttuuria kehitetään verorahoilla.
– Me luomme jokapäiväisillä valinnoilla olosuhteita – olemme kulttuurintuottajia joka iikka.
Kulttuuri tarvitsee törmäyksiä muihin aloihin
Pirkanmaan kulttuurisuunnitelmaa laatii parhaillaan aitoolainen Irma Puttonen. Hän on varsinaiselta ammatiltaan tamperelaisen Valokuvakeskus Nykyajan toiminnanjohtaja. Puttosen tukena kulttuurisuunnitelmaa pohtii laaja alan ammattilaisten ja harrastajien joukko. Lisäksi sitä varten on tehty lukuisia julkaisuja ja taustatutkimuksia – mukana viime vuonna valmistunut Pertti Paltilan esiselvitys.
Puttonen sanoo, että alan toimintatapa on murroksessa.
– Kulttuuri tulee läpäisemään koko yhteiskunnan. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelmassa unohdetaan metropolivaltio ja siirrytään suoraan yhteisöllisyyteen.
Tulevaisuudessa on paljon pieniä toimijoita ja rahoitus perustuu isoihin kansainvälisiin hankkeisiin. Rahoitusta saadakseen on törmäytettävä yhteen sellaisiakin asioita, joita ei heti ajateltaisi kuuluvan lähelle toisiaan – vaikkapa juuri kulttuuri ja turvallisuus.
– Kyse on paljolti jatkossa asenteista ja arvoista. Paikalliskulttuuriin ei saa käpertyä. Monipaikkaisuus on voimavara: voi olla sekä kaupunkilainen että maalainen ja näissä hankittua kokemusta voi siirtää kumpaankin alueeseen.
