Tampereen apulaispormestari Pekka Salmen (sd) kirjoitus sako- ja umpikaivolietteen kuljetusmallista (Sydän-Hämeen Lehti 7.5.2013) pitää siltä osin paikkansa, että Pirkanmaan jätehuoltoviranomaisena toimiva jätehuoltojaosto päätti äänin 5 – 7 muuttaa kiinteistöhaltijan sopimusperusteisen järjestelmän kunnan järjestelmäksi. Mikäli Salmi eli lisäkseni toinenkin Tampereen edustaja olisi äänestänyt vanhan kiinteistönhaltijan järjestämän mallin puolesta, se olisi valittu.
Salmi asetti kirjoituksessaan alueellisen jätehuoltojaoston toimialueen kuntien lausunnot outoon valoon. Suurin osa kunnista arvioi jätelain 37.1 § edellytysten täyttyvän kattavasti ja luotettavasti, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin nykyisen sopimusperusteisen kiinteistöhaltijan järjestämässä kuljetuksessa. On vaikea uskoa, että virkavastuulla valmistellut ja kuntien luottamuselimissä hyväksytyt seikkaperäiset ja paikallistuntemukseen perustuvat lausunnot olisivat virheellisiä.
Nyt valittu kunnan eli käytännössä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n järjestämä jätteenkuljetus ei täytä jätelaissa mainittuja edellytyksiä. Jätehuoltoyhtiön keskitetty kilpailutus vähentää tarjontaa alueella, jolloin kattavuus ja luotettavuus kärsivät. Jo saapuneissa palautteissa väite, että kilpailun katoaminen alentaisi hintaa, on asettunut kyseenalaiseksi. Keskitetyn monopolijärjestelmän seurauksena myös työpaikat ja toimeentulomahdollisuudet vähenisivät. Haja-asutuksen kustannuksia ei pidä tällä tavoin hallinnollisesti lisätä eikä mahdollisuuksia entisestään kaventaa.
Palvelun pitäisi vastata kysyntään. Kaivojen tyhjennysväli vaihtelee useista vuosista muutamiin ruuhkapäiviin. Ainoastaan asukas pystyy ennakoimaan kaivon tyhjennystarpeen. Kalenteriin sidottu tyhjennys aiheuttaisi turhia kustannuksia ja ongelmia. Keskitetylle monopolijärjestelmälle jätelain 8 § vaatimus jätteen määrän ja vaarallisuuden vähentämisestä näytti päätöksen valmistelussa ”vapaamatkustamiselta”. Jätevesipuhdistamossa asumisesta syntyvä liete sekoittuu muun muassa teollisuudessa ja terveydenhoidossa syntyviin jätevesiin, jolloin asumisjätevesilietteen haitta-ainepitoisuus esimerkiksi raskasmetallien osalta kasvaa.
Puhdistamolietteen hyötykäyttömahdollisuudet ovat rajoitettuja ja vaatimukset kiristynevät tulevaisuudessa entisestään. Se, että maanviljelyn sivuelinkeinona kaivojen tyhjennystä ja lietteen hyötykäyttöä on mahdollisesti tapahtunut niin, että lietteiden sisältämien ravinteiden tehokas hyötykäyttö on tapahtunut ilman ympäristölupaa, voidaan tulkita myös viranomaistiedottamisen ongelmaksi.
Sopimusperusteisessa kiinteistöhaltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa on kehitettävää. On tärkeää, että ympäristöviranomaiset ja alan yrittäjät istuvat saman pöydän ääreen. Uskon, että jätehuoltojaosto suhtautuu yksittäisen kunnan hakemukseen myönteisesti, mikäli vain uuden jätelain vaatimukset ovat riittävän hyvin tiedossa. Vastuu uuden jätelain edellyttämästä rekisteristä on jätehuoltojaostolla. Rekisterin puuttuminen ei saisi ratkaista asiaa kuntien hakiessa asian uudelleen käsittelyä.
On totta, että päätöksenteon tueksi tuotettu aineisto antoi erilaisen kuvan kuntien tilanteesta kuin kunnat itse arvioivat omissa lausunnoissaan. Jätehuoltojaosto sai lausuntoja myös alalla toimivilta sekä palvelua käyttäviltä. Ne olivat suurimmalta osin yhteneväisiä kuntien lausuntojen kanssa. Toiseen suuntaan päätöksentekoa ohjasi asianosaisen eli Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n aktiivinen rooli.
Jätehuoltojaoston ratkaistussa oli kyse myös itsenäisten kuntien yhteistyöstä ja kuntien itsehallinnosta eli siitä, voiko muiden kuntien edustajat alueellisessa luottamuselimessä kävellä toisen kunnan ylitse. Jaoston seitsemästä tamperelaisjäsenestä äänestin ainoana kunnallisen itsehallinnon puolesta.
Pirkanmaa tarvitsee yhteistyötä. Vain käytännön toimivilla ratkaisuilla rakennetaan hyvät ja luottamukselliset suhteet kuntien välille. Sanelulla se ei onnistu.
Aarne Raevaara
kaupunginvaltuutettu (PS), Tampere
yhdyskuntalautakunnan jätehuoltojaoston varajäsen
