Malmstedtien perheestä Kangasalla ei elämää puutu. Jo rivitalokodin pihassa näkee, että asunnossa taitaa asua aika monta lasta: sen verran monta pyörää ja muuta menopeliä pihassa on.
Sisällä vastaan astelee rivi pellavapäisiä tyttöjä. Aino, 7, ja Fanny, 3, näyttävät tulijalle sen hetkisiä aarteitaan. Hilda, 1,5, tyytyy katselemaan menoa keittiön pöydän ääressä. Nelikuinen Valma köllöttelee tyytyväisenä äiti-Lauran sylissä.
– Arkemme on tällä hetkellä hyvin kotikeskeistä ja hyvä niin. Isommista tytöistä alkaa olla pikkuhiljaa seuraa toisilleen, mutta pienemmät eivät vielä kovin paljon yhteisleikeistä perusta, Laura Malmstedt sanoo.
Sunnuntain äitienpäivä ei perheessä eroa kovin paljon eroa normaalista arjesta. Mäyrävuoressa asuvan perheen suunnitelmissa on tehdä jotain tavallista parempaa ruokaa ja suunnata iltapäivällä lähistöllä asuville Lauran vanhemmille.
– Tällä porukalla ravintolaan lähteminen ei ole välttämättä kovin viisasta. Ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ovat hieman isompia, Laura Malmstedt miettii.
Äitienpäivään kuuluu perinteisesti lasten tekemiä yllätyksiä, ja niitä on varmasti luvassa Malmstedteilläkin. Eskarilainen Aino ja parina päivänä viikossa päiväkodissa käyvä Fanny ovat väkränneet äidille tarhassa jotakin.
– Mutta mitä, se selviää vasta sunnuntaina, perheen äiti naurahtaa.
Luontevasti suurperheeksi
Lauralle ja hänen miehelleen Pekko Malmstedtille on ollut koko ajan selvää, että lapsia saa tulla perheeseen enemmänkin kuin ne tavanomaiset kaksi. Pekolla on itsellään neljä sisarusta, Lauralla puolestaan yksi sisko. Lauran siskollakin on neljä lasta, joten kun koko porukka kerääntyy johonkin, niin kokoon kertyy aika sakki.
Suurperheen arjen parhaat puolet Laura pystyy nimeämään helposti.
– On hienoa päästä seuraamaan eri-ikäisten lasten touhuja ja heidän kehittymistään. Pyrin keksimään jokaisen lapsen kanssa myös jotain omaa, juuri hänen ikävaiheeseensa soveltuvaa tekemistä. Esimerkiksi Ainon kanssa aloitimme juuri kasvikeräyksen.
Monilapsisen perheen arkeen kuuluu myös omat haasteensa. Lähteminen isolla porukalla kestää, ja jos jonnekin lähdetään yön yli, tavaraa kertyy väkisinkin mukaan kasapäin.
– Ehkä haastavinta on kuitenkin pitää omat hermot kurissa, kun kaikki lapset vaativat samaan aikaan jotakin. Onneksi myös Pekko on tällä hetkellä kotona. Jos ei olisi, olisin kyllä lasten kanssa paljon tiukemmalla, Laura Malmstedt miettii.
Perheen äiti ei ole tehnyt vielä tarkkoja suunnitelmia siitä, koska palaa työelämään. Sairaanhoitajana työskentelevä Laura suunnittelee kuitenkin tekevänsä jossain vaiheessa taas keikkaa vanhainkodissa Kangasalla.
– Kun palaan takaisin kokopäivätyöhön, hakeudun takaisin leikkaussalityöhön, mihin minulla on koulutuskin. Keikkatyöt vanhainkodissa pystyy kuitenkin ajoittamaan paremmin meidän perheemme tarpeisiin, leikkaussalissa kun on vaikea työskennellä esimerkiksi vain viikonloppuisin, Laura perustelee.
Rennommalla otteella
Valma on vielä niin pieni, että Laura ei ole juuri lähtenyt kerhoihin, muskareihin tai muihin aktiviteetteihin pienimpien lasten kanssa. Aino ja Fanny pääsevät harjoittelemaan sosiaalisia taitoja eskarissa sekä päiväkodissa. Ainolla on liuta hyviä kavereita myös naapurustossa, ja esikouluikäisen uskaltaakin jo päästää itsekseen oman taloyhtiön pihaan leikkimään. 1,5-vuotias Hilda ei vielä kaipaa ikäistään seuraa, vaan tärkeintä ovat tutut rutiinit ja kotiarki.
– Ehkä syksyllä yritän päästä vaikka johonkin kerhoon tapaamaan muita äitejä, ja pienemmätkin pääsevät sitten ihmettelemään säännöllisesti muiden lasten touhuja, Laura suunnittelee.
Neljän lapsen äiti näkee lasten kasvatuksen hieman eri tavalla kuin se Laura, joka seitsemän vuotta sitten sai esikoisensa Ainon.
– Ainon kanssa vietimme puolivuotissynttärit ja muutenkin kaikenlaista häsää oli tietysti esikoisen kanssa enemmän. Olin myös sitä mieltä, että meidän lapsemme ei syö tuttia tai juo lainkaan mitään mehuja. Mutta nykyisin näistä silloin niin tärkeiltä tuntuneista periaatteista on joutunut tinkimään, Laura naurahtaa.
Hän myös lisää, että kolmas ja neljäs lapsi eivät myöskään mullistaneet arkea ihan samalla tavalla kuin esikoisen ja toiseksi vanhimman tytön syntymät. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki oli aivan uutta, ja toinen lapsi puolestaan näytti, mitä on elämä kahden lapsen kanssa. Seuraavien lasten kanssa lapsiperheen arki oli jo valmiiksi niin tuttua, ettei yllätyksiä päässyt juuri syntymään.
Neljä lasta on opettanut vanhemmat myös toisella tapaa rennommiksi: lasten jokaista ininää ei ehdi enää analysoida perinpohjaisesti eikä vauvan jokaista itkua hätkähdä niin helposti.
