Tiedotusvälineet ovat viime kuukausina kertoneet miten sosiaali- ja terveys(SOTE) palveluiden uudistamishanke on edennyt polveilevasti. Niin kansalaiset kuin ammattilaisetkin seuraavat henkeään pidätellen, mitkä ovat seuraavat uutiset valtion taholta.
Pelko ja vastahankaisuus ovat saaneet jo hämmästyttäviä muotoja. Kuntien itsenäisyydestä on tullut julkisuudessa arvo sinänsä eikä julkisesta keskustelusta tunnista huolta tulevaisuuden sote-palveluista valmistelevia viranomaisia ja uudistusta tekeviä politiikkoja lukuun ottamatta.
Miksi ylipäätään täytyy muuttaa sellaista mikä nyt toimii hyvin on monien mielessä?
Kansanterveyslaki astui voimaan 1972 ja samalla loppui entinen yksityinen kunnanlääkärijärjestelmä. Kansanterveyslain pohjalta maahan luotiin terveyskeskusjärjestelmä. Valtio tuki terveysasemien rakentamista kiinteällä prosenttiosuudella ja niin asemia rakennettiin eri puolille maata.
Perusterveydenhuollon kehittyminen lähti hyvään vauhtiin, kunnes 1990-luvun alun lamavuodet pysäyttivät tämän kehityksen. Lääketiede lähti myös teknologian kehittymisen myötä kehittymään.
Tietotekniikan kehittyminen johti kuvantamiskeinojen parantumiseen, esimerkiksi tietokonekerroskuvakset alkoivat vakiintua sairaalakäytössä. Laitteet olivat ja ovat edelleen kalliita.
Voimavarojen käyttö terveydenhuollossa painottui erikoissairaanhoitoon. Nuoret terveydenhuollon ammattilaiset kiinnostuivat entistä enemmän erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon sijasta. Alkoi vaikeudet saada lääkäreitä terveysasemille.
Maan sisäinen muuttoliike johti siihen, että isompien kaupunkien läheisyyteen muutettiin ja muutetaan edelleen työn perässä maan reuna-alueilta. Kuntien sisälläkin tämä muutto on todellisuutta, Pälkäneelläkin.
Yksityinen työterveyshuolto alkoi tuottaa yhä enemmän työikäisille perusterveydenhuollon palveluita. Eläköitymisen jälkeen näitä palveluita ei kuitenkaan enää voi käyttää. Paineet siirtyvät kuntatasolle.
Lamavuosien jälkeen monenlaiset kansanterveyden ongelmat lisääntyivät (päihteet, mielenterveysongelmat) ja sairauksien ennaltaehkäisyyn oli entistä vähemmän mahdollisuuksia panostaa kansanterveyslain hengen mukaisesti. Lamavuodet tuottivat myös paljon sosiaalisia ongelmia, muun muassa lastensuojelun menot lähtivät nousuun. Sama meno jatkuu edelleen.
Uutena asiana on ikääntyneiden ihmisten määrän lisääntyminen yhteiskunnassamme. Elämänsä loppuvaiheessa olevat kansalaiset tarvitsevat enemmän terveyspalveluja.
Perusterveydenhuollon vuodeosastopaikat ovat koko ajan täynnä ja kotisairaanhoidolla riittää työtä. Muistisairaiden määrä on selkeässä nousussa muun muassa runsaan, pitkäaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Olemme ennennäkemättömässä, uudessa tilanteessa.
Kolmasosa työkyvyttömyyseläkepäätöksistä perustuu psykiatriseen diagnoosiin, mutta siitä huolimatta psykiatrian avohoitopalveluiden saanti kunnissa vaihtelee suuresti, eikä näitä palveluja ole tarjolla riittävästi. Kaivannon sairaalan lopettamisen suunnitelmat herättivät paljon enemmän keskustelua kuin alueellisen psykiatrian palveluiden uudistaminen ja avohoitopalvelujen lisääminen kuntatasolla.
Pari vuotta sitten tuli voimaan uusi terveydenhuoltolaki, jonka tarkoitus on korvata niin kansanterveyslaki kuin erikoissairaanhoitolaki. Uuden lain syvin tavoite on liittää vuosien kuluessa erilleen liukuneet perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että myös sosiaalipalvelut ovat yhteistyössä mukana.
Vanhuksen pärjääminen arjessaan on perimmältään sekä terveydenhuollon että sosiaalitoimen yhteishanke. Monien haikailemat vanhat toimintamallit eivät enää kykene vastaamaan nykyajan vielä vähemmän tulevaisuuden haasteisiin. Muutoksen tarve on ilmeinen, jotta kansalaiset saisivat tulevaisuudessakin tarvitsemansa palvelut ja selviäisivät arjessaan.
Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, niin nyt käsillä on myös sote-palveluiden rahoitusongelma. Hyvin monien kuntien alijäämäiset tilinpäätökset eivät hyvää lupaa sote-palveluiden järjestämiselle ja saatavuudelle.
Velkaantuva Suomen valtio ei kykene lisäämään kuntien tukemista, kuntien täytyy itse pystyä tehostamaan toimintaansa ja käyttämään voimavarojaan aiempaa järkevämmin ja vaikuttavammin.
Neljän vuosikymmenen aikana Suomi ja Pälkänekin ovat muuttuneet tosi paljon. Sote-palveluiden tuottamiseen tarvitaan nyt kysynnän voimakkaan muuttumisen ja lisääntymisen vuoksi vaikuttavia rakenteellisia uudistuksia niin tuotantotapoihin kuin rahoitukseenkin.
Jaan mielihyvin Valkeakosken kaupunginhallituksen puheenjohtajan Pekka Järvisen toteamukseen tässä lehdessä (SHL 22.5.), että kuntalaisten palvelut – eivät kuntarajat – tulisi olla päätöksiä tehtäessä keskiössä.
Sote-uudistusta tarvitaan, jotta kuntalaisten arjessa pärjääminen voidaan turvata pitkälle tulevaisuuteen kohtuukustannuksin ja vakaalla rahoituspohjalla.
Rainer Zeitlin
Pälkäneen perusturvalautakunnan pj (kok)
Erikoislääkäri
