Muusikon ei suinkaan tarvitse välttämättä olla juuri tiettyyn tyylilajiin erikoistunut fanaatikko. Laaja-alaisuus ja genrestä toiseen hyppääminen on tuttua Jalava-yhtyeen laulusolistille Antti Westmanille, 34.
– Nuoresta lähtien minulla on ollut hyvin kirjava musamaku. Niinpä on itsekin tullut tehtyä kovin monenlaista materiaalia, Kangasalla Alkulan päiväkodin johtajana työskentelevä Antti Westman myhäilee.
Todellakin, kokemusta on miehelle kertynyt jos jonkinlaisista proggiksista. Alle kouluikäisenä Westman treenasi sekä viulua että pianoa. Tamperelaissyntyinen poika asui jo tuolloin Kangasalan Rantakoivistossa.
Liuksialassa alakoulun ja Pikkolassa yläkoulun suoritettuaan hän oli jo ehtinyt ottaa tuntumaa bänditouhuihinkin urheilun ohessa.
– Telinevoimistelu, lentopallo ja koripallo olivat pääosassa alakoulun aikoihin, mutta teini-ikään mennessä olin löytänyt musiikin hyvin vahvasti, Westman muistelee.
– Opettelin soittamaan kitaraa, ja lapsuudenkaverien kanssa laitettiin Kangasalla pystyyn Rage Against The Machine -tyylinen yhtye. Olin tehnyt rap-riimejä, ja reggaekin oli miellyttänyt. Siihen yhdistettiin juuri trendiksi nousseet grunge ja nu-metal, niin bändimme sointi oli valmis, Westman muistelee.
Westman lähti lukioon Tampereelle, opiskeli myöhemmin Joensuussa ja sai kutsun liittyä tamperelaiseen Killpretty-bändiin. Teinivuosien bändi oli tuolloin jo hyytynyt.
kuva: Jukka Salminen
Brightboy nousi nopeasti
Killprettyn riveissä Westman vaikuttikin vuoteen 2006. Hän oli kuitenkin siirtynyt opiskelemaan Helsinkiin ja perustanut pirkkalalaisen Eero Ala-Suutarin kanssa indierockin lipunkantajaksi Brightboy-nimisen pumpun. Yhtye pääsi nopeasti levyttämään, ylsi YleX:n soittolistalle ja teki vuonna 2006 peräti 60 keikkaa.
– Toinen levy ilmestyi vuoden 2007 lopussa. Kolmatta ei julkaistu koskaan, sillä levy-yhtiö ei ollut tyytyväinen kahden ensimmäisen albumin myyntimääriin.
Tyylisurffailu on sittemminkin jatkunut. Popahtavaa country-folkia heläyttelevä Jalava oli saanut alkunsa muiden miesten voimin, mutta pian Westman löysi itsensä tämän suomen kielellä operoivan orkesterin laulusolistin ja kakkoskitaristin paikalta.
Hän myös valmistui Helsingistä kasvatustieteiden kandidaatiksi ja muutti perheineen Tampereelle.
Viime talvena ilmestyi Jalavan ensimmäinen albumi Näin muistan meidät. Siltä nousi Radio Suomen soittolistalle Paavo Nurmi -niminen biisi. Laulu on Westmanin käsialaa, ja maratoonarin tekemäksihän se sopiikin.
– Jalava on sinänsä kitaristi Ville Wacklinin luomus. Hän lähti liikkeelle paljolti Nick Draken hengessä. Nykyisin teemme paljon biisejä kaksistaankin, ja koko bändi sovittaa sitten yksissä tuumin kipaleet valmiiksi, Westman jutustelee.
– Kuuntelen paljon americana-henkistä musiikkia, niin tekee myös Ville. Sellaista singer-songwriter-kamaahan tämä Jalava on. Yksinkertaista ja pienieleistä. Vedämme ravintola Sohossa Villen kanssa myös country- ja folk-teemailtaa toisinaan dj:n rooleissa.
Westman katsoo, että Jalava on samaa sukupolvea ja piiriä kuin Matti Johannes Koivu, Jukka Ässä ja Samae Koskinen. Kaikki nämä ovat tehneet hyvinkin monipuolista materiaalia ja hylänneet tiukan lokeroitumisen.
– Kuulen Jalavassa ihan ripauksen myös tamperelaista legendaarista Kasevaa, jota olen aina diggaillut. Se haki tosin vaikutteita Beatlesista eikä niinkään americanasta.
Takana kymmenen maratonia
Pedal steel -kitara on suuri osa Jalavan soundia. Vaikkei sointi siis ole pateettisinta ja matalaäänisen laulun mestarin Kari Tapion suuntaan vievintä country-iskelmää vaan kuulaampaa kamaa, keikoilla meno on uponnut opiskelijaväestön lisäksi varttuneempaan naisväkeen sangen mainiosti.
– Levyjä on mennyt keikoilla kaupaksi kivasti. Pienyhtiön kautta ilmestyneitä äänitteitä on kuitenkin vaikea saada esimerkiksi marketien myytäväksi. Pitäisi olla takana ison levy-yhtiön markkinointikoneisto. Vaan tämäpä ei ole meille päätyötä, joten voimme tehdä vapaasti sellaista musiikkia kuin haluamme, Westman toteaa.
Miehelle itselleen tulee melodianpätkiä päähän milloin missäkin. Jopa kahdelle pojalleen tuutulauluja ja iltasatuja esittäessään.
– Jos muistan melodianpätkän vielä seuraavana päivänä, se on jatkokehittelyn arvoinen. Ja biisin pitää mielestäni toimia aina myös ihan riisuttuna nuotiokitaraversiona.
Urheilukipinänsä vuonna 2009 uudestaan roihahtamaan päästänyt Westman on juossut kymmenkunta maratonia ja taittaa usein työmatkansa Tampereelta Kangasalle nimenomaan juoksemalla.
Vähintään viitenä päivänä viikossa miehen löytää hölkkäreiteiltään. Juostessa hän ei sentään juuri lauluja hahmottele. Pikemminkin pää saa mennä mahdollisimman tyhjäksi.
– Lenkki on onnistunut, jos mieli on sen aikana nollaantunut. Päiväkodin johtajana teen sosiaalista työtä, joten vapaa-aikana harrastan mieluusti jotain tuollaista täysin yksinäistäkin puuhaa. Juoksukilometrejä kertyi viime vuonna 5500. Tänä vuonna mennään reilusti yli siitä.
