Hevostilalle pääsy ei suinkaan laimentanut niiden tyttöjen intoa, mitkä jo entuudestaan olivat haikailleet ratsastusharrastuksen perään. Sappeen ratsutilan avajaisissa tulevat heppatytöt pääsivät nuuhkimaan tallin tuoksuja, kurkkimaan pilttuisiin ja totta kai hieromaan tuttavuutta ystävällisten samettiturpien kanssa.
Ainakin Anni Hakalan silmät loistivat aitauksen luona siihen malliin, että hevoset olivat vieneet häneltä jo vähintään puoli sydäntä.
– Ehkä alan ratsastaa, ponitalutuksesta ratsastustuntumaa hankkinut luopioislainen hymyili.
– Ehkä minäkin, Annin seurassa ollut Ronja Rulja myötäili.
Avajaisvieraiden heppakuumetta nostattivat entisestään näytökset, joissa kokeneet ratsastajat esittelivät ihmisen ja eläimen yhteistyön toimivuutta. Nähtiin eri askellajeja, esteratsastusta ja sitäkin, miten lujaa hevosella pääsee.
Harrastuskuljetus ovelta ovelle
Hevoset ovat edelleen pääosin tyttöjen juttu. Se tuli selväksi Sappeessakin, jossa kaiken ikäiset tytöt tyttäristä äiteihin ja mummuihin nauttivat olostaan idyllisessä maalaisympäristössä auringon paistaessa.
Helmi Peltonen pääsee ratsastuksen makuun jo reippaasti alta kouluikäisenä.
– Hän tulee ensimmäiselle talutusratsastustunnille torstaina, äiti Kristiina Peltonen kertoi 5-vuotiaansa ohjelmasta.
Helmi seuraa harrastusvalinnassaan isosiskoaan Neeaa, joka on jo talvesta saakka käynyt ratsastamassa Sappeessa Hanna Paasion issikoilla. Kuljetus tunneille ja takaisin kotiin toimii aivan ihanteellisesti.
– Hanna on käynyt hakemassa kotiovelta samalla, kun on itsekin ollut menossa talleilla. Täyden palvelun talo, Kristiina Peltonen kiittelee.
– Kannattaa sopia tyttöjen tunnit peräkkäisille ajoille, niin pääsevät samalla kyydillä, äiti suunnittelee tulevaa.
Metsän keskellä omassa rauhassa
Puolisen vuotta toiminnassa ollut Ratsutila näyttäytyi avajaisväelle viimeisiä silauksia sitten talviajan saaneena harrastuspaikkana. Ulkokenttää on viimeistelty, maneesiin pystytetty laidat.
– Täällä pihallakin alkaa olla kaikki kunnossa, lisäsi Reija Vähätalo, joka on omin käsin pinonnut sinne näyttäviä kivirakennelmia.
Kun vielä ympäröivä luonto tarjoaa virikettä liki kaikille aisteille, ei ratsastaja voi paljon paremmasta uneksia.
– Tosi idyllinen, tosi hyvät tilat. Täällä ollaan ihan rauhassa, metsän keskellä, Kristiina Peltonen ja Merja Autiola intoutuivat kehumaan Ratsutila sijaintia.
– Vaikuttavan näköistä, ensimmäisen kerran tilalle pistäytynyt Arja Rulja vahvisti.
Kesällä leirejä ja tapahtumia
Ratsutilan pilttuissa on tilaa yhteensä 24 eläimelle. Pääluku vaihtelee, sillä hevosia kuljetellaan tarpeen ja tilanteen mukaan myös Tavelassa Kangasalla.
Myös varsinaiset yrittäjät, Reija Vähätalo ja Lotta ja Janne Heinonen, sekä palkattu henkilökunta jakavat työpanostaan Sappeen ja Tavelan kesken.
– Minä hoidan tallipuolta, Lotta paperitöitä ja Janne korjaa, mitä me rikomme, Reija Vähätalo kuvaa omaa, sisarensa ja sisaren miehen välistä työnjakoa.
Töihin osallistuu lisäksi kaksi oppisopimuksen tehnyttä henkilöä.
Tulevalle kesälle Ratsutilan kalenteriin on tavanomaisten ratsastustuntien lisäksi merkitty leirien ja tapahtumien ajankohtia. Varsinaisia kisoja ei vielä tänä vuonna pidetä.
– Ihan hyvältä näyttää, Vähätalo iloitsee.
