Pälkäneellä koitti toukokuun lopulla kauan odotettu päivä. Hakekattila syttyi, ja keskustan kaukolämpöä alettiin tuottaa sydänhämäläisten metsien puulla.
– Kaikki toimi suunnitelmien mukaisesti, Pälkäneen Aluelämpö Oy:n toimitusjohtaja Matti Niikkula sanoo.
Uusi hakelämpökeskus toimi vain vuorokauden ajan, sitten se ajettiin alas kesäksi. Kahden megawatin hakekattilaa ei kannata käyttää ennen kuin tehontarve on ainakin kymmenen prosenttia sen maksimitehosta. Kesäaikaan kulutus on vain sadan kilowatin luokkaa.
Kesän ajan lämpö tuotetaan Lahdentien varressa sijaitsevalla vanhalla laitoksella, joka polttaa raskasta polttoöljyä. Syksyllä se jää varalaitokseksi, kun uusi hakelaitos käynnistyy.
– Se tuo lisäturvaa, että virran toisella puolella, verkoston toisessa päässä on varalaitos, Matti Niikkula sanoo.
Myös uudessa hakelaitoksessa on öljysäiliö ja -kattila. Kevyttä polttoöljyä käytetään, kun kulutus on suurimmillaan ja pienimmillään. 2,5 megawatin öljykattila hörähtää päälle paukkupakkasilla, ja myös tulevina kesinä lämpö tuotetaan öljyllä, sillä se on pienellä kulutuksella haketta edullisempi vaihtoehto.
– Vuositasolla 90–95 prosenttia Pälkäneen kaukolämpökiinteistöjen tarvitsemasta lämmöstä tuotetaan hakkeella, Niikkula arvelee.
Hakelaitoksen matkassa ollut monta mutkaa
Hakelämpökeskus nousi Teletalon vieressä olevaan soramonttuun nopeasti kevään aikana. Nyt sisällä eristetään putkia ja tehdään muita viimeistelytöitä. Asvalttia odottavan pihan reunalla seisoo viimeinen kuorma asvaltti- ja betonirojua, joka kaivettiin laitoksen alta pois.
Kun hakelämpökeskuksen perustuksia elettiin rakentaa, vanhasta soramontusta piti ensin kuskata pois vuosikymmenien varrella sinne kipatut täyttömaat ja rakennusjätteet. Kuljettamisesta kertyi kunnalle lisälasku, johon ei rakennuspäätöstä tehtäessä osattu varautua.
Hakelämpökeskushankkeessa on ollut mutkia matkalla jo ennen rakennusvaihettakin. Rakennuslupavaiheessa jännitettiin, viivästyttääkö valitus töiden aloitusta. Naapurusto jätti huomautuksen, mutta ei valittanut luvista.
– Myöskään edellisestä tontista ei valitettu, vaikka laitos olisi rakennettu kerrostalojen eteen Lahdentien varteen, Matti Niikkula huomauttaa.
Teboilin naapurissa sijainnut tontti oli toinen laitokselle kaavoitettu paikka. Ensimmäinen sijaitsi Kankaanmaan laidalla Aapiskukon kentän jatkeena. Niikkula ei ollut siinä vaiheessa mukana Aluelämpö Oy:ssä, mutta hänen on helppo ymmärtää, miksei laitosta kannattanut viedä sinne.
– Siirtolinja kylälle olisi pitkä ja kallis, ja se lisäisi lämpöhävikkiä. Kankaanmaalla on vähän lämmön tarvitsijoita, sillä hallit eivät paljon energiaa kuluta.
Lopullisesti laitoksen paikan ratkaisi se, että Kostiavirran eteläpuolelta alkoi ilmaantua kaukolämmöstä kiinnostuneita kiinteistöjä. Kun verkosto piti joka tapauksessa laajentaa virran toiselle puolelle, myös laitos haluttiin viedä pois näköalapaikalta.
Ei halpa, vaan varma ja toimiva
Teletalon naapuriin noussut laitos ei ole edullisin tarjolla olleista vaihtoehdoista.
– Mutta tämä on toimiva, Matti Niikkula vakuuttaa.
Esimerkiksi haketta kuskaavien autojen on helppo kipata kuormansa siiloon, kun polttoainesäiliö kaivettiin maan alle.
– Tontti pysyy puhtaana, kun siilo on maan alla, Niikkula sanoo.
Haketta ei siirretä polttoainesiilosta kattilaan ruuveilla, joiden kanssa ollut ongelmia, vaan kolakuljettimella. Telaketjua muistuttava kuljetin vie polttoainetta 400 kuution siilosta suppiloon. Siitä polttoaine johdetaan arinalle, jossa se kaasuuntuu. Kaasukattilassa palaminen on puhdasta ja tehokasta.
Toukokuun lopulla tehty vuorokauden koeajo kuuluu laitoksen käyttöönottorutiineihin. Sen aikana varmistetaan, että kaikki toimii.
Rakennustöiden valmistuttua vastuu laitoksen käytännön pyörittämisestä siirtyy pälkäneläiselle JP Lämpö Oy:lle. Sen taustalta löytyy osaamista sekä sähkö- että putkialalta. Myös läheisyys on tärkeää, sillä hälytystilanteessa pitää päästä ripeästi paikalle.
– Arjessa riittää, että käy kerran päivässä katsomassa, että kaikki toimii.
Kaukolämmön rakentaminen alkoi öljykriisistä
Hakelämpökeskuksen rakennuttanut Pälkäneen Aluelämpö Oy on kunnan kokonaan omistama yhtiö, ja Matti Niikkula yhtiön ainoa työntekijä. Toimitusjohtaja ehti viettää muutaman vuoden eläkepäiviä, kunnes uusi haaste veti takaisin kaukolämpöhommiin.
Niikkula tuntee Pälkäneen kaukolämmön 33-vuotisen historian perin pohjin, sillä hän on ollut mukana alkumetreiltä alkaen.
– Kunnissa tuli painetta päästä eroon kevyestä polttoöljystä, kun sen hinta moninkertaistui 1970-luvn öljykriisin jälkeen. Kunnat alkoivat perustaa yhdessä Hämeen Sähkön kanssa aluelämpölaitoksia, Niikkula muistelee.
Sähköyhtiö oli muuttanut yhtiöjärjestystään ja laajentanut kaukolämpötoimintaan. Niikkula palkattiin pyörittämään aluelämpölaitoksia. Ensimmäinen kunnan ja yhtiön puoliksi omistama laitos nousi Orivedelle ja toinen Pälkäneelle vuonna 1980.
Parhaimmillaan pitkin maakuntaa oli 12 lämpöyhtiöitä, jossa Hämeen Sähkö oli mukana. Niikkula laskee liittäneensä vuosien varrella reilut 500 kiinteistöä kaukolämpöön.
Hänen mielestään yhteistyö on ollut kunnille edullinen malli.
– Kunnissa ei ollut henkilökuntaa eikä asiantuntemusta kaukolämpötoimintaan.
Eri kylien aluelämpölaitosten välillä tehtiin monenlaista vaihtokauppaa. Esimerkiksi Pälkäneelle on siirretty muualta sekä kattila että piippu.
Pälkäneen Aluelämmön ensimmäinen 0,4 megawatin laitos rakennettiin Teboilin huoltoaseman tuntumaan Lahdentien varteen. Se tuotti kevyellä polttoöljyllä lämpöä K-kaupan kiinteistölle ja sen vieressä oleville kerrostaloille.
Vähitellen kaukolämpöverkosto on laajentunut keskustan suuriin kiinteistöihin. Nykyisin ääripäinä toimivat Nuijantalon mäelle noussut ”puukerrostalo” ja Teletalon naapuriin rakennettu uusi lämpölaitos.
Aluelämmöllä on keskustassa 25 asiakasta, ja se lämmittää 134 000 kuutiota asuin- ja yritystilaa sekä kunnan kiinteistöjä.
Hakkeen toimitus ja laitoksen hoito kilpailutettiin
Kunnan ja sähköyhtiön yhteistyö päättyi vuonna 2007. Kunnan yhteistyökuppaniksi lämpötoiminnassa oli 1997 tullut Vattenfal, joka tuolloin osti Hämeen Sähkön. Kunta osti Vattenfallin puolikkaan itselleen, jotta se voisi siirtyä hakkeen käyttöön.
Hakelämpöä oli selvitelty jo ennen sitä. Lopullisesti junan nytkäytti liikkeelle edellishallituksen risuveropäätös. Se nosti fossiilisten polttoaineiden hintoja merkittävästi ja teki hakkeesta kilpailukykyisemmän vaihtoehdon.
Pälkäne etsi ensin hakelämpökeskukselle ulkopuolista toimijaa, mutta kilpailutus ei poikinut yhtään kriteerit täyttävää tarjousta. Niinpä kunnan kokonaan omistama Aluelämpö Oy rakennutti laitoksen ja kilpailutti hoidon ja hakkeen toimittajan. Tehtävät herättivät laajempaakin kiinnostusta kunnes yhtiö esitteli tarkemmin, mitä urakoitsijalta edellytetään.
– Vastuu on suuri, sillä yrittäjä vastaa kylän asukkaiden ja kiinteistöjen lämmöstä, Matti Niikkula sanoo.
Lämpökeskuksen polttaman hakkeen toimittaa Metsänhoitoyhdistys Roine. Seudun lähimetsissä haketettua puuta ajetaan siiloon sitä mukaa kun polttoainetta tarvitaan. Hakkeesta maksetaan tuotetun lämmön perusteella. Viime vuonna yhtiö tuotti lämpöä 5700 megawattituntia.
Yhtiön historian suurin investointi
Vielä tämän kesän ajan käytössä oleva Lahdentien varren 4,2 megawatin lämpölaitos ostettiin Orivedeltä vuonna 1992. Ennen sitä paikalla oli kahden megawatin laitos, joka jäi kuitenkin pieneksi.
Varalaitokseksi jäävässä kattilassa poltetaan vielä tämän kesän ajan raskasta polttoöljyä, mutta sitten sekin muutetaan kevyen polttoöljyn laitokseksi.
– Raskas polttoöljy vanhenee vuodessa, ja kevyen polttoöljyn saa nopeammin käyttöön, Matti Niikkula perustelee.
Uusi hakelämpölaitos on Pälkäneen Aluelämpö Oy:n historian suurin investointi. Uuden laitoksen lisäksi rakennettiin siirtojohto nykyiseen verkostoon.
Noin kilometrin kaukolämpöputki Keskustien risteyksestä virran toiselle puolelle tehtiin viime syksynä. Uudella osuudella ei ole vielä liittyjiä, mutta keskusteluita on käyty virran molemmilla.
Uuden lämpökeskuksen toimitti tamperelainen Laatukattila Oy. Perustukset, hakesiilon, pihatyöt ja uudet kaukolämpöputket urakoi orivesiläinen KVL-Tekniikka.
