Luopioisten taidekesän avajaisissa viime sunnuntaina todettiin kuinka taiteen voima käy yli aikarajoitusten.
– Taide ei kunnioita aikakäsitystä, ainakaan siinä muodossa kuin me siitä yleensä ajattelemme. Pälkäneen kulttuurituottaja Marketta Vaismaa kertoi avajaispuheessaan.
Vaismaa sanoi taiteen olevan ratkaisu loputtomaan kiireen tuntuun, siihen että on aina päivän myöhässä omasta elämästään.
– Tässä yhteiskunnassa taide antaa meille mahdollisuuden katkaista kierre, astua sivuun ja tarkastella maailmaa ajan lainalaisuuksien ulkopuolelta, hän jatkoi.
Taiteen avulla voimme palata itseemme ja nähdä maailman avautuvan ympärillämme uudelleen.
Mikkolan Navetta aukaisi taidekesän kahdella hetken pysäyttävällä näyttelyllä. Jyvämakasiinissa aukeni Jari Antilan ja Tapio Holopaisen Taidesatoa -näyttely.
Jari Antilan puusta ja metallista valmistetut teokset kuvaavat hetkellisiä elämäntiloja. Töiden ideana on kuvata tunnetta ja muistikuvaa jostain koetusta tai nähdystä asiasta. Tapio Holopaisen työt ovat täynnä merkkejä ja kuvioita, jotka ylittävät teoksien rajapinnat. Hänelle maalaus on visuaalista runoutta. Navettakalleriassa avattiin Taina Sahlanderin valokuvanäyttely Mykkä kosketus. Valokuvista välittyvät ajan tuomat muutokset materiaan. Hetken pysäyttämisen seurauksena kuluminen ja eroosio ovat kuitenkin muuttuneet romanttissävyisiksi teoksiksi.
Tiina Poutanen ja Duo Mitrej käynnistivät ikiliikkujan
Taidekesän avajaisissa esiintyneet Duo Mitrej ja kuvataiteilija Tiina Poutanen osoittivat tottelemattomuutta kaikille rajoittaville tekijöille. Aika, tila, taidemuoto ja väline saivat venyä vapaasti taiteilijoiden käsissä. Duo Mitrej’n kanneltaja Timo Väänänen ja tanssija-koreografi Päivi Järvinen loivat yhdessä Tiina Poutasen kanssa taideteoksen, jossa ympyrä sulkeutui: eri aistien tuntemukset sulautuivat taiteen rajat ja konventiot ylittäväksi taideteokseksi.
Avajaispäivän esitys oli jatkoa Duo Mitrej’n Eläviä kuvia -teossarjaan. Tällä kertaa kuvat syntyivät vuorovaikutuksessa elävän taiteilijan kanssa. Yhteistyöstä ammensi myös kuvataiteilija Tiina Poutanen.
– En osaa tehdä mitään yksin, ainakin tarvitsen ajatuksen tason muusaa. Jopa puuvaneri käy kaveriksi. Tänään kuitenkin on hauskaa kun on lihassyyt puusyiden sijaan.
Tiina Poutanen nauraa ja iloitsee, että pääsee luomaan taidetta toisten taiteilijoiden kanssa.
– Poikkitaiteellisuus antaa lahjoja, toisen pään sisältä saa lainata asioita ja ideoita, hän kertoo.
Kolmen taidelajin yhteys
Duo Mitrej’n ja Tiina Poutasen esityksen tarkoituksena oli käynnistää ikiliikkuja. Päämääränä oli ladata hetkeen, jonka pituutta ei ollut ennalta määrätty, niin paljon taiteiden välistä vuorovaikutusta kuin vain on mahdollista. Teos alkoi taiteilijoiden erillisyydestä, pian taide kuitenkin yhdistää tekijänsä ja katsojansa. Taideteoksen äärellä katsojat elävät hetken samassa kokemusmaailmassa, vaikka tulkinta tapahtuukin jokaisen omista lähtökohdista.
Taiteilijat tavoittivat toisensa esityksen laajetessa. Timo Väänänen toi teokseen äänen kanteleen iäisillä soinnuilla, äänimaailman täydensi Päivi Järvisen liikkeestä syntyneet äänet. Samalla Järvisen tanssi toi esitykseen mukaan visuaalisen ulottuvuuden. Kokonaisuus saavutettiin, kun visuaalinen maailma täydentyi Poutasen kahteen maalaukseen, jotka syntyivät ympäröivien äänien innoittamina.
Taiteilijat löysivät teoksen kehittyessä yhteiset teemat. Esityksessä kuuluivat ja näkyivät vuoret, arot, shamaanin läsnäolo ja villihevosen laukka sekä korskahtelu. Taiteilijat toimivat toistensa eliksiirinä ja energiana sekä antoivat toisilleen uuden impulssin jatkaa luomistyötä. Tämän uusia yhteyksiä luoneen esityksen aikana, katsojalla oli vapaus rauhassa vaipua haltioituneeseen olotilaan. Duo Mitrej ja Tiina Poutanen osoittivat kuinka taide on hetki, joka kasvaa, muuttuu ja lopulta katoaa. Tuhkasta se jälleen löydetään ja lähetetään lentoon hetken siivellä.
Irene Riihimäki
