– Se on traditio. Muutamia kertoja on jäänyt väliin, että ei tämä mitään vakavaa kuitenkaan ole, noin 37 kertaa Pälkäneveden pyöräilyssä mukana ollut pälkäneläinen Isto Urkko, 54, pohtii.
Kesäkuun toisena viikonloppuna poljetaan taas yhdessä Pälkäneveden ympäri. Mikäli haluaa kiertää koko reitin Isto Urkon tavoin, kertyy matkamittariin kaiken kaikkiaan 52 kilometriä. Lyhyemmän 20 kilometrin reitin leimauspiste on Kukkolan kyläkeinulla.
– Ensimmäistä kertaa kun osallistuin, koko reitti oli 55 kilometriä pitkä. Siihen aikaan ei ollut Luopioisten asfalttitietä ja silloin se soratie kierteli ne kaikki kylät. Samoten Sappeeseen oli kanssa soratietä. Reitti on lyhentynyt tässä, mutta kyllä siinä pääsee upeaa maalaismaisemaa näkemään.
Pyöräilypäivän reitti kulkee Pälkäneen kunnantoimistolta Kukkolaan, Sappeeseen, Luikalaan ja sieltä takaisin lähtöpaikalle. Luikalan työväentalolta ja reitin varrelta voi lähteä myös matkaan.
Aikanaan paljon pyöräilyä harrastanut Urkko sai innostuksen Pälkäneveden pyöräilyyn parinkymmenen ikävuoden tienoilla nähtyään tapahtuman lehti-ilmoituksen.
– Ensin poljettiin nuorisopyörällä ja matka kesti mitä kesti. Sitten kun sai vaihdepyörän, niin sitten piti päästä alle kahden tunnin aina. Nyt kun on retkipyörä, niin katselen enempi kauniita maisemia.
Lapset mukana istuimessa
Pälkäneveden pyöräilyn osallistujamäärä on vaihdellut vuosien 1970–2012 varrella. Polkijoita on ollut säästä riippuen 50–190. Viime vuosina määrä on vakiintunut noin 100–120:n tietämiin.
Isto Urkko kertoo, että pyöräilijöiden joukossa on hyvin eri-ikäisiä ja perheitäkin. Muutama vuosi sitten oli myös näkövammainen tandempyörän selässä.
– Itselleni mieleenpainuvin kerta on se, kun ensimmäinen lapsemme oli kyydissä istuimessa ja kiersi kanssani lenkin. En tarkkaan muista ikää, mutta noin kolmen-neljän vuoden vanha hän taisi olla. Pysähdeltiin aina sitten sen mukaan, kun takana alkoi kuulua, että nyt voisi pysähtyä. Sitten syötiin eväitä ja taas jatkettiin matkaa. Luikalasta, joka on suosikki pysähdyspaikkani, ostettiin simaa ja munkkia, ja maattiin selällään ruohikolla auringossa, Urkko muistelee.
– Viimeiset vuodet ollaan ajettu sitten vähän äijäporukassa. Ja jos keliä on, niin poiketaan usein Iharissa uimassa kotiin päin tullessa.
Tankkaukseen munkkia ja simaa
Kukkolan ja Luikalan huoltopisteet ovat avoinna aamu kahdeksasta iltapäivä kahteen. Kukkolan kyläkeinulla on myös tällä kertaa kylätoimikunnan järjestämä mehutarjoilu ja puffetti. Luikalassa tarjoilun järjestää Luikalan likat eli kylän kudontapiirin naiset. Pyöräilypäivän aamun starttaa jo varhain.
– Kello kuusi laitetaan kahvipannu porisemaan ja aletaan tehdä meidän spesiaalilohileipiä. Sappeesta lähteneet pyöräilijät tulevat meille aamukahville kahdeksan aikoihin. Silloin kaikki pitää olla valmista, Marja Ylinen kertoo.
– Etukäteen tietysti leivotaan meidän kuuluisat munkit ja tehdään sima valmiiksi. On mukavaa touhuta hyvässä porukassa, Sirkka-Liisa Romu jatkaa.
Luikalassa on pidetty huoltopistettä 1970-luvulta lähtien. Viimeiset parikymmentä vuotta pyöräilijöitä on palvellut Luikalan likkain kahvio. Puffetin ohessa on myös isot arpajaiset. Palkintoina on muun muassa taitavasti tehtyjä, kauniita kudontatöitä ja virkkauksia sekä itse tehtyjä leivonnaisia.
– Alkuun Luikalan huoltopiste oli Luikalan leirintäalueella ja on sieltä sitten myöhemmin siirtynyt työväentalolle. Tämä on mukava tapahtuma. Yhdistää paljon kyläläisiä, kun näkee kirkonkylältäkin lähteneitä. Kyläläisiä tulee pelkästään kahvillekin. Pyöräilijät ostavat tuliaisiksi munkkeja, itsekin nuorena muutaman kerran tapahtumassa pyöräillyt Ylinen muistelee.
Luikalan kudontapiiri toimii Valkeakoski-opiston alaisuudessa. Uusia kädentaitajia otetaan ilolla vastaan, jotta ryhmä pysyy hengissä.
– Me kokoonnutaan aina joka lauantai koko porukka. Muuten kaikki kutoo omaa työtään omassa tahdissaan ja pyöräilypäivän arpajaisvoittoja. Marja on Luikalan likkojen mattomestari, Sirkka-Liisa paljastaa.
Tutustu satulaan
Pyöräilykonkari Isto Urkko sanoo, että peruskuntoinen pärjää mainiosti Pälkäneveden pyöräilyssä. Ennen kuntotapahtumaa kannattaa kuitenkin käydä muutaman kerran pyörälenkillä.
– Tärkeintä on lähteä ehjällä pyörällä liikenteeseen ja satulaan on myös hyvä tutustua vähän enemmän kuin 15 minuutin ajolla. Kannattaa valita sellainen satula missä on hyvä istua, Urkko opastaa.
Huoltopisteen pyörittäjillä on myös oma vinkkinsä.
– Oma juomapullo on tärkeää ottaa mukaan. Huoltopisteillä sitä voi täyttää uudestaan. Sään mukainen varustus kannattaa myös ottaa huomioon, Marja Ylinen ja Sirkka-Liisa Romu vinkkaavat.
