Otsikon Paku ei tarkoita tällä kertaa pakettiautoa, vaan vapaata kulttuurituotantopajaa, joka rajoja ylittäen pyrkii saamaan kulttuuripalveluita kaikenlaisten ihmisten saataville. Paku on syntyisin Mikkolan navetan piiristä Pälkäneen Luopioisista.
Kuuselan väki puolestaan tarkoittaa Pälkäneen palvelukeskus Harjutuulessa sijaitsevan ryhmäkodin asukkaita. Viisi kuuselalaista hoitajineen lähti tilataksin kyydillä kohti Laipanmaan sydämessä olevaa Rajalan metsäkämppää. Jo automatka keväisten metsämaisemien läpi oli elämys vanhuksille.
Ajatus metsäretkestä syntyi puolivahingossa Mikkolan navetan ja kunnan edustajien palaverissa. Joku kysyi, mikä olisi mukavampaa kuin istua kevätpäivänä sisällä. Kaikki olivat sitä mieltä, että mikä vaan, mutta ennen kaikkea lähteminen luontoon.
Tuumasta toimeen ryhtyivät Pakun kanssa Pälkäneen vanhustyö sekä Aitoon koulutuskeskus.
– Tämä on ollut minun elämäni paras retki, tunnusti Anna Outille ennen taksiin siirtymistä.
Lauri Savolainen lähti reissuun tyttärensä Kirsti Virtasen avustamana. Kämpällä palauteltiin mieliin, mihin luonnonkasveja ennen vanhaan käytettiin.
-Kun kalaa paljon syötiin, oli lapamadoista riesaa, muisteli Lauri. Matolääkkeeksi käytettiin alvejuurta.
Voikukan juuresta keitettiin pula-aikana korviketta ja piharatamoa eli rautalehteä laitettiin haavan päälle kuin laastariksi ikään.
Ketunleipien maku muistui hyvin mieleen, mutta mäntykapulasta veistettyjen tervaslastujen tuoksu mietitytti pidempään. Tuttu se oli, nimi vaan oli hakusessa.
Puheen kääntyessä tarvekaluihin ja niiden puulajeihin, oli ikämiehillä heti pasmat selvillä.
-Kirvesvarret tehtiin koivusta. Pokasahan päiden kanssa ei ollut tarkkaa, mistä ne tehtiin, tiesi Paavo Vuori.
