Vehoniemessä vilisi lauantaina oikeiden lisäksi pikkuruisia autoja, junia ja työkoneita, kun Automuseossa vietettiin Pienoismallipäivää.
Pienoismalliharrastus on aikuisten harrastus, joka vaatii perehtyneisyyttä alaan, taitavia käsiä ja joissakin tapauksissa runsaasti rahaakin. Kalleimpien hinnat nousevat kymmeniin tuhansiin dollareihin. Niinpä kävijöiden joukossakin enemmistönä olivat keski-ikäiset miehet.
– Alaa voi harrastaa monella tavalla. Osa rakentaa pienoismalleja, osa modifioi, osa kerää vain valmiita malleja. Jotkut keräävät tiettyä automerkkiä, jotkut taas tietyntyyppisiä malleja, kuten paloautoja, takseja tai kuorma-autoja, kertoi pienoismallikerjäilijärekisteriä ylläpitävä Markku Remsu.
Rekisteröityneitä pienoismalliharrastajia on tällä hetkellä noin 350, mutta läheskään kaikki eivät tietenkään kuulu rekisteriin. Osalle pienoismallien keräily on ikään kuin sivutoiminen harrastus museoajoneuvoharrastuksen ohessa, sillä monet museoauton omistajat keräilevät samanmerkkisiä pienoismalleja.
– Rekisterin kautta harrastajat saavat yhteyden toisiinsa ja löytävät sillä tavoin neuvoja ja vinkkejä. Aina joku etsii jotakin tiettyä mallia, josta joku muu tietää enemmän, Remsu selitti.
Pienoismalli dokumentoi mennyttä
Pienoismalli ei tarkoita välttämättä yhtä erillistä esinettä. Monet rakentavat kokonaisia miniatyyrimaisemia, jotka on luotu mahdollisimman tarkasti oikean esikuvan mukaan. Ne kiehtovat sellaisiakin katsojia, jotka eivät tunnista kaikkia automerkkien hienouksia.
Vehoniemen Automuseo tarjoilee näitä herkkupaloja muun muassa Olavi Sallisen lapsuudenmaisemista Kivennavan Ahjärveltä. Kiinnostava on myös pienoismallirakentaja Jonatan Hilskan rakentama Rovaniemen Shellin pienoismalli, joka kertoo komeasta mutta lyhytikäisestä huoltoasemarakennuksesta kesällä 1941.
– Asema valmistui vuonna 1939, se ehti siis nähdä yhden komean rauhanajan kesän. Vuonna 1944 saksalaiset
räjäyttivät sen ollessaan lähdössä Lapista, niin että ehjäksi ei jäänyt kuin etuosan lippa ja joitakin pieniä osia. Uutta samanlaista ei enää rakennettu – tämä on siis ainutkertainen tarina, Jonatan Hilska kertoi.
Ennen sotia ajoneuvotekniikka oli niin kehittynyttä, että sotien jälkeen kesti pitkään, ennen kuin sama taso saavutettiin. Automatkat pohjoiseen olivat yhtä suosittuja kuin etelänlomat myöhemmin, joten hienolle ja monipuoliselle huoltoasemarakennukselle oli tosiaan käyttöä. Rovaniemelle oli vuonna 1932 valmistunut asema, mutta se jäi kovan kysynnän vuoksi pian pieneksi.
Välirauhan aikana asema sai uusia tehtäviä, kun tavarakuljetuksia piti hoitaa pohjoista reittiä. Liikenne kansainvälistyi entisestään, kun saksalaisilla oli kauttakulkusopimuksen mukainen oikeus kuljettaa tavaraa Suomen kautta.
Pienoismallissa muun muassa ruotsalainen auto ajaa rahtia Haaparantaan, ja aseman pihassa seisoo Toivo Sallisenkin, Vehoniemen perustajan Olavi Sallisen isän, kuorma-auto.
– Pienoismalli dokumentoi jotain mennyttä, sellaista, mitä ei enää voi nähdä muualla. Sain käyttööni Rovaniemen Shellin alkuperäiset piirustukset, joten saatoin rakentaa kaiken tarkasti niiden mukaan, Jonatan Hilska kertoi.
Tiet täynnä veteraaniautoja
– Pienoismallipäivään tullaan yleensä etsimään erikoisuuksia tai tutustumaan uusiin malleihin. Meillä on täällä esittelyä, opastusta ja tarjouksia, kertoi Automuseon emäntä Leila Suutarinen, jonka pienoismalliliike Leilan Lelukauppa on alan harrastajien aarreaitta.
Lauantai oli Automobiili-Historiallinen Klubin ry:n julistama kansallinen museoajoneuvopäivä. Silloin kaikille museoauton omistajille esitetään yhteinen toive: ota autosi ja aja sillä juuri tänään. Liikenteessä tapasikin runsaasti kaikenikäisiä museoautoja.
– Museoajoneuvon omistajia kehotetaan jopa työntämään autonsa tallista pihaan näkösälle, jos sillä ei voi ajaa, Leila Suutarinen kertoi.
Kirkas ja lämmin sää suosi iäkkäiden autojen matkantekoa, ja ne alkoivatkin täyttää Vehoniemen Automuseon pihaa jo alkuiltapäivästä.
