Taidepappila täyttyy taiteesta viiden perheen voimin

Keramiikkataiteilija Teemu Luoto näyttää kuinka hienosti valo hohtaa aivan uunituoreen taideteoksen läpi.

Juhannuspäivänä vietetään Kuhmalahden Taidepappilassa kesänäyttelyn avajaisia jo 42. kertaa. Kokemusta näyttelyn järjestämisestä siis on, mutta Taidepappilassa vanha saa aina rinnalleen myös jotakin uutta. Talviunien jälkeen nimittäin koittaa uudelleensyntyminen kesään, mikä tietää uusia teoksia vanhojen kavereiksi.

Taidepappilan komea puutalo ei olekaan koskaan tyhjillään. Vierailijan saapuessa talon pihapiiriin, saa hän havaita olevansa monien tarkkailevien silmäparien kohteena.  Keraamiset kasvot kurkkivat pappilan ikkunoista alas pihamaalle.

Kesän saapuessa alkaa keraamisen väen vaellus Taidepappilan sisätiloista vihertävälle pihamaalle.

– Pässin laskeminen keskelle puutarhaa on varma kesän merkki Taidepappilassa, kertoo Taidepappilan isäntä Teemu Luoto ja asettelee keraamisen pässin niin, että sen sympaattiset kasvot näkyvät Taidepappilaan saapuvalle.

Naamiot ja eläimet sulkevat vierailijan omaan piiriinsä ja tulija sulautuu Taidepappilan mystiseen kokonaisuuteen.

 

Verenperintönä taide

Taidepappilan tämän kesän teemana ovat taiteilijaperheet. Näyttelyyn on kutsuttu viiden eri taiteilijaperheen jäseniä.

Luvassa on hyvin monimuotoista taidetta: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja tilateoksia.

Kesän näyttelyn avulla voi tutkiskella sitä, miten taiteellisuus on välittynyt sukupolvelta toiselle.  Esillä on töitä Gallen-Kallelan suvulta, Akseli Gallen-Kallelan pojan ja pojantyttären, Jorma Gallen-Kallelan ja Aivi Gallen-Kallela-Sirénin maisemamaalauksia.

Paunun taiteilijaperheessä taipumus maalaamiseen on myös hyvin tiukassa. Äiti Päivi ja hänen kolme poikaansa Paavo,Tarmo ja Matti ovat kaikki taidemaalareita.

Tuomo Dahlman ja hänen tyttärensä Seela Dahlman puolestaan ottavat Taidepappilan ympäristön haltuunsa monin eri keinoin; Dahlmanit tekevät tila- ja ympäristöteoksia, maalauksia ja veistoksia.

Eila ja Maarit, äiti ja tytär, Björkman maalaavat kumpikin kirkkaiden värien voimalla sielun ja unien näkymiä.

Haaveenomaisia tunnelmia on myös tamperelaisen taitelijan Emmi Vuorisen herkissä grafiikanlehdissä. Hänen poikansa Kusti Vuorinen puolestaan tuo mukanaan taidepappilaan puuveistoksia ja tauluja.

 

Musiikkimiehen visuaalinen puoli

Pässin laskeminen keskelle Taidepappilan pihaa on varma kesän merkki.

Kuhmalahtelainen Kusti Vuorinen on mukana auttamassa Teemu Luotoa kesän järjestelyissä Taidepappilassa. Vuorinen tunnetaan myös taitavana musiikkimiehenä ja hän on mukana useissa eri kokoonpanoissa.

Vuorinen sanoo, että musiikki ja visuaaliset teokset elävät vuorovaikutuksessa keskenään eivätkä ole erotettavissa toisistaan.

– Musiikki näkyy teoksissani, mutta toisaalta kuvataide vaikuttaa myös musiikkiin. Kummassakin ovat samat asiat. Molemmissa on muoto ja väri, valo ja varjo.

Kusti Vuorinen kehuu taidepappilaa ihanteelliseksi ympäristöksi taidenäyttelyn järjestämiseen.

 

 

Kuubalaiset rytmit soivat Taidepappilan yössä elokuussa

Taidepappilan kesän kruunaa Taidepappilan yö 17. elokuuta.

Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuoden 1997 kesällä.  Tuolloin kesä oli erityisen kuuma ja ihmiset alkoivat tulla vasta illan viilennettyä, sulkemisajan jälkeen, ihmettelemään taideteoksia.  Tästä Teemu Luoto sai idean näyttelykesän huipentavasta iltatapahtumasta. Taidepappilan yötä onkin vietetty melkein joka vuosi.

Teemu Luoto kertoo, että tänä vuonna kuubalaisorkesteri täyttää Taidepappilan yön latinalaisrytmeillä. Hänen innostuksensa kuubalaiseen musiikkiin on tarttunut kolmelta Kuuban matkalta.

Lisäksi elokuun yössä ovat usein mukana myös kesän näyttelyn taiteilijat. Loppukesän jo pimenevissä illoissa odottaakin vielä yksi kirkas valonpilkahdus Kuhmalahden Taidepappilassa.