Akvarellit, asusteet ja ajatelmat

Päivi Peltonen tuo taidettaan Puutikkalan VPK:n talolle toista kertaa. Hän epäilee, että näyttely on samalla viimeinen.

Ihminen ei ole äärikokemuksen jälkeen enää entisensä.

– Sellainen kuorii turhan kerroksen päältä pois kuin sipulista. Ihminen tulee alta esiin, Päivi Peltonen sanoo.

Tuuloksessa asustava Peltonen tuo akvarellinsa, asusteensa ja ajatelmansa toisena kesänä peräkkäin Puutikkalan VPK:n talolle. Näyttelyn yhteydessä Peltonen kertoo matkasta, jota ei voi tilata.

Hän on ollut matkalla kahdesti. Ensimmäisen kerran reilut viisi vuotta sitten Portugalissa hän koki jo irtaantuvansa kehosta ja kulkevansa valon keskellä.

Alkuvuodesta Peltonen sai infarktin ja kävi toistamiseen kuoleman porteilla.

– Tällä kertaa ei ollut tunneleita tai putkia, joita jotkut sanovat kokeneensa. Ei ollut mitään. Ei rajoja, ei mitään. Sille ei ole sanoja.

Peltosen pelastus oli, että hän sattui asumaan lähellä ambulanssia. Hänet startattiin kolmeen kertaan sähköllä, hänelle tehtiin pallolaajennus ja häneen pumpattiin morfiinia ja muita vahvoja lääkkeitä.

– Kun lääkehöyryt häipyivät, jäi vain euforinen olo. Se oli maailmankaikkeuden suuri pyhä hetki, kun tajusi, että saakin jatkaa matkaa.

Kiitollisuus toisesta jatkoajasta näkyi Peltosesta.

– Kun lapset tulivat katsomaan, he ihmettelivät, onko tuo tosiaan meidän äiti, kun se on niin lempeä.

Euforiaa kesti kolme kuukautta. Sen jälkeen mieleen alkoi tulla myös se, ettei kuoleman rajoilla käytyään palaa myöskään fyysisesti aivan ennalleen.

– Saan olla onnellinen, kun pystyn vielä vähän kävelemään. Mutta tuntureille en enää koskaan pääse kiipeämään, 68-vuotias Peltonen harmittelee.

Lapin maisemat ovat olleet Päivi Peltoselle ja hänen taiteelleen tärkeä voiman lähde. Shamaanihenkisissä akvarelleissa ja poronnahka-asusteissakin on nähtävissä Lapin vaikutteita.

– Lapissa on avaruutta, tilaa ja pilaantumatonta luontoa.

 

Itseoppinut leipuri ja taiteilija

Päivi Peltonen tunnetaan parhaiten Tuulosrievän äitinä. Menestystuotteen tyhjästä luonut yrittäjä poltti itsensä loppuun ja sairastui rankkaan syöpään. Viiden lapsen äiti erosi ja joutui sairauskierteeseen.

Itseoppinut leipuri ryhtyi itseoppineeksi taiteilijaksi. Hän tarttui siveltimeen samalla intohimolla kuin leipätaikinaan.  Peltosta kiehtoo etenkin akvarelli, jossa jokainen siveltimen veto on lopullinen.

Peltonen kertoo ajatelmissaan rajatilakokemuksistaan – tai enemmänkin niiden jälkeisestä kiitollisuudesta.

– Olen etuoikeutettu ihminen. Olen kurkkinut monta kertaa, joko pitää lähteä, mutta saanut jatkaa matkaani.

Osan ajatelmistaan Peltonen on julkaissut omakustanteina. Osan hän on kirjoittanut talteen, osa kumpuaa hänestä ajatelmatuokioissa, joista jokainen on erilainen ja ainutkertainen kokemus niin Peltoselle kuin kuulijoillekin.

Puutikkalan näyttelyn yhteydessä Peltonen aikoo pitää kaksi tuokiota, toisen avajaispäivänä, juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja toisen sunnuntaina 30.6.. Molemmat alkavat kello 13.

 

Viime kesän näyttelyssä Päivi Peltonen soitti shamaanirumpua.

Meditatiivista maalausta

Akvarelleihinsa Päivi Peltonen ei edes yritä työstää rajatilakokemuksiaan. Hänen maalauksensa eivät synny niin, että hän päättäisi aiheen ja ottaisi eteensä paperin.

– Akvarellini ovat meditatiivista maalausta. Ne tulevat luonnon kautta. Joku korkeampi luomisvoima valloittaa täydellisesti kädet, silmät ja aivot, ja kaikki ympärillä oleva katoaa.

Peltonen rakensi edellistä näyttelyään vuodenvaihteen jälkeen vain kaksi päivää ennen kuin hänet kiidätettiin sairaalaan. Talven ja kevään aikana ei ole syntynyt uusia maalauksia. Myös Puutikkalan näyttelyn toteuttamista hän aprikoi pitkään.

– Viime kesän näyttely oli hieno kokemus. Sain kulkea samalla raitilla, jota mummo on aikanaan sipsuttanut pikkutyttönä varpaisillaan.

Peltonen kokee löytäneensä kädentaitojensa ja taiteellisuutensa juuret Puutikkalasta. Hänen isoäitinsä veli Jalmari Vesslin oli paikallinen suuruus, joka ikuisti Puutikkalan ja Luopioisten elämänmenoa kamerallaan. Lasinegatiivien kuva-aarteita pelastettiin talteen muutaman vuoden takaisissa talkoissa ja siirrettiin digitaalimuotoon. Kuvia on ollut esillä Puutikkalan VPK:n talolla, jossa seuraavien sukupolvien edustajakin töitään esittelee.

– Halusin tulla vielä kerran. Tämä on kuitenkin todennäköisesti viimeinen näyttelyni.

Viime kesän näyttelyn yhteydessä Päivi Peltonen piti myös muotinäytöksen, jossa esiteltiin hänen tekemiään asusteita.

– Se oli hauskaa. Jos vain saan aikaiseksi, niin pidän näytöksen tänä vuonnakin.