Metsänhoitoyhdistys Roineessa on kaksi 30-vuotismerkkipaalua tälle kesälle. Metsänhoitoyhdistyksen toimisto siirtyi Ellintielle rakennuksen valmistuttua heinäkuussa 1983. Yhdistyksen toiminnanjohtajalle Pekka Jaatiselle tuli puolestaan jo alkukesästä täyteen 30 vuotta metsänhoitoyhdistyksen tehtävissä. Toiminnanjohtajana Jaatinen on toiminut tammikuusta 1990 lähtien.
Pyöreät vuodet saivat toiminnanjohtajan kurkistamaan ajassa taaksepäin.
”Keväällä 1983 toimintaympäristö oli joiltakin osin erilainen. Elettiin markka- aikaa. Raha ei liikkunut yli valtakunnan rajojen tämän päivän tapaan. Puukauppatuloilla oli merkittävä rooli pankkien luotonannossa. Puukaupan sujuminen oli myös pankkien mielenkiinnon kohteena. Järjestettiinpä metsämiehille saunailtojakin.
Puhelin oli pöydällä ja lanka kiinni seinärasiassa. Puhelin soi aamulla ja illalla myös kotona. Maastossa puhelin ei ollut häiriöksi koska kännykkä keksittiin vasta myöhemmin.
Ei ollut myöskään tietokoneita. Metsälliset toimenpiteet laadittiin 302-lomakkeelle, joka olikin aika nerokkaasti suunniteltu. Käytännössä yhdellä lomakepohjalla voitiin suunnitella 90 prosenttia metsässä tehdyistä toimenpiteistä.
Kartat olivat pääosin mustavalkoisia. Niistä otettiin kopioita, joista leikattiin yksittäistä tilaa koskevat osat erilliseen tilakorttiin. Värillisiä taitettavia karttoja käytettiin lähinnä lähestymiseen maastokohteissa.
GPS:stä ei oltu kuultukaan. Maastossa piti osata liikkua ja löytää tilan rajat metsämiehen vaistolla. Tosin vanhat isännät pitivät kunnia asiana löytää ja tietää omat rajansa. Olenkin useammalla tilalla käynyt rajat ja rajapyykit läpi, ” kun ei niitä minun jälkeeni enää kukaan meillä tiedä”. Siihen aikaan käytettiin myös vesuria huomattavasti nykyistä enemmän. Ellei rajalle jää mekaanisia jälkiä, ei kukaan myöhemminkään tiedä rajan sijaintia silmävaraisesti. Rajalinjoilla kun on tapana kasvaa umpeen. Metsänomistajallahan on edelleen maakaaren mukaan velvollisuus pitää tilan rajat auki.
Tiedon kulku hoidettiin henkilökohtaisella käynnillä, puhelimitse ja postin välityksellä. Myös fakseja liikkui jonkin verran.
Vuonna 1983 harjoitettiin kohtuutta. Leimikoita ja puun myyntejä tehtiin useammin. Vastaavasti kerralla myytävät leimikot olivat nykyisiä pienempiä. Pääosa traktoreista oli takavetoisia. Isossa traktorissa oli noin 80 hevosvoimaa.
Työn tekemisen rytmi maastossa oli huomattavasti nykyistä selkeämpää. Työ keskeytyi vain ruokailun ja lyhyen kahvitauon ajaksi. Tosin Ahposen Jussi, jämptinä miehenä piti aina välillä tupakkatauonkin. Tapaamiset sovittiin ennakkoon ja määräajoista pidettiin kiinni.
Työtehtävistä puun mittaus on vähentynyt murto- osaan vuoden 1983 määrästä. Merkittävä osa puusta mitattiin pystymittauksena erillisen mittaryhmän työnä tai tienvarressa tukit päästä lukien ja kuitupuu pinomittauksella. Silloin merkittävä osa puusta kaadettiin miestyönä. Metsuri sai pystyyn mitatun palstan tiedot käteensä jo ennen hakkuun aloittamista. Siitä ilmeni runkoluku, puun tilavuus ja hakkuutaksa.
Sen aikaiset koneet olivat pääosin puun karsivia ja katkovia. Rungot kaadettiin niille niin sanottuna erilliskaatona miestyönä. Koneet alkoivat merkittävässä määrin mitata puuta vuosina 1993–94.
Merkittävä muutos on tapahtunut metsäpuun taimien juuriston rakenteessa. Vuonna 1983 taimista oli 85 prosenttia paljasjuurisia (pitkäjuurisia) ja vain 15 prosenttia paakku- tai turveruukkutaimia. Maan muokkaus ennen istutusta oli vaatimatonta verrattuna nykyaikaan. Paljasjuuriset taimet istutettiin kuokalla ja paakkutaimet putkella. Istutetuista taimista 90 prosenttia oli männyn taimia. Olenkin kutsunut sitä ajanjaksoa ”yhden totuuden ajaksi”.
Siihen aikaan oli myös keväthalloja, joista johtuen kuusen taimien kasvannaiset saattoivat paleltua. Taimien kanssa piti 30 vuotta sitten tehdä työtä paljon enemmän kuin nykyisien taimien aikana. Nyt kannetaan pahvilaatikoita. Ennen muovisäkkejä. Painoero on melkoinen. Paljasjuurinen taimi piti myös ”valeistuttaa”. Juuristoon piti saada vettä ennen istutusta.
Jo muutama vuosi sitten lopetetun Keuruun taimitarhan johtaja Erkki Ahonen kertoi tavatessamme: ”Minulla oli aina se käsitys, että kyllä sen Jaatisen täytyy jo olla vanha mies, kun on jo niin kauan tilannut meiltä taimia sinne Kangasalle, mutta sinähän oletkin minua nuorempi”. ”
Pekka Jaatinen
