Kuhmalahden Taidepappilan kesänäyttely tarjoaa niin visuaalisia kuin emotionaalisiakin elämyksiä

Meditatiivinen Madonna ja maailma käsivarsilla

Tänä vuonna luonto ja sen eläimistö osallistuvat Taidepappilan kesänäyttelyyn kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat kehränneet pihan tuomien päälle harsomaisen kudoksen, joka peittää puut rungosta oksiin.

Koteloituneita toukkia riippuu pappilan isäntä Teemu Luodon tekemissä keraamisissa naamioissa. Yhden naamion silmäkulmat ovat peittyneet valkoiseen höttöön, jonka alla toukat liikuksivat. Liekö toukkien taiteen sanoma sama kuin luterilaisen hautaustoimituksen: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman?”

Teemu Luoto esittelee myös talon seinässä olevan häränpääveistoksen, jonka sisällä elelee sinitiaispariskunta.

– Linnut lentelevät sisään ja ulos härän silmistä. Ne tuovat hienosti lisämerkityksiä teokseen. Ja onhan sekin hienoa, että taiteesta on myös konkreettista hyötyä, Luoto toteaa.

 

Maailma käsivarsillani

Taidepappilan tämän kesän teemana on taiteilijaperheet. Pappilan tiloissa on maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja tilateoksia viideltä eri perheeltä.

Mielenkiintoisen vastakohtaparin yhteen tiloista muodostavat äidin ja pojan Emmi ja Kusti Vuorisen työt. Siinä kun Kusti Vuorisen työt ovat suorasukaisuudessaan roiseja, on tunnelma ja kädenjälki Emmi Vuorisen grafiikkatöissä pikemminkin hennon liitelevä.

– Ihastuin Emmin töihin vuosia sitten. Ne ovat sieviä, mutta niissä ei ole kuitenkaan mitään söpistelevää tai ylikaunista, Luoto sanoo.

Maarit ja Eila Björkmanin töissä Luotoa sen sijaan kiehtoo niiden värikkyys, sekä varsinkin Eilan töiden mystiset unimaailmat. Esimerkiksi työssä ”Etsijän tie” erilaiset naisvartalot limittyvät surrealistisesti osaksi luontoa, jonka keskeltä ne erottuvat vasta tarkemman havainnoinnin jälkeen.

Tuomo Dahlman ja hänen tyttärensä Seela Dahlman aikovat ottaa pappilan haltuunsa ympäristötaiteella. Tuomo Dahlman kokoaa pihalle ihmistä ja sivilisaatiota kommentoivaa teosta, muttei halua sen syvemmin analysoida sen merkityksiä.

– Teos pitää kokea, hän toteaa, mutta innostuu hetken kuluttua kertomaan teoksen materiaaleista:

– Kasaan suuren määrän patjanrunkoja siten, että niiden keskeltä kasvaa jotakin kasvillisuutta, kenties humalaa. Ja sitten siellä alla on ihminen, joka yrittää kannatella kokonaisuutta käsivarsillaan.

 

Tunteiden pihamaa

Pihamaan teokset herättävät monenlaisia tuntemuksia. Meditatiivisen kokemuksen tarjoaa vanhassa karjakeittiössä oleva suuri Madonna-teos, jonka valkoinen hääpuku hehkuu kelmeyttään mustavalossa. Kun taustalla alkaa soida gregoriaaninen kirkkomusiikki, tekevät katsojan silmät tepposet: liikkuuko teos vai kuvitteleeko kokija vain?

Nimensä veroisen reaktion saa aikaan Eeva-Liisa Soraisen jyhkeä työ  ”Kuka pelkää mustaa miestä?” Niin ikään Teemu Luodon pellon laidalle sijoittama Voodoopaikka ja alastoman miesolennon vartioima Toivomuslähde ovat kokemisen arvoisia.

Taidepolulta ja pappilan sisältä löytyy tänäkin vuonna Luodon eläinveistoksia.

– Noille linnuille halusin luoda vihaisen olemuksen, Luoto sanoo ja osoittaa keraamista pikkulinnun ja varislinnun hybridiä. – Mutta jaa-a, kun tarkemmin katsoo, niin aika hölmistyneiltä nuo näyttävät, Luoto naurahtaa.

Uutta aluevaltausta edustavat myös ”nenäteokset”, joissa nenä muuttuu toisesta suunnasta katsottuna hartioiksi.

– Pitäisi uudistua. Aina vain uudistua, Luoto toteaa ja ryhtyy esittelemään muita uusia töitään.

Taidepappilan kesä 22.6.–18.8. kello 12–18, muulloin sopimuksen mukaan. Mukana olevat taiteilijat: Emmi ja Kusti Vuorinen, Seela ja Tuomo Dahlman, Aivi Gallen-Kallela-Sirén ja Jorma Gallen-Kallela, Maarit ja Eila Björkman sekä Päivi, Paavo, Tarmo ja Matti Paunu.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?