Vuoden takaisessa Kesälehdessä esiteltiin Kukkian Kirjostensaaren teräsmies Esa Rönkkö. Hän valmistautui silloin vaimonsa sukusaaren hallitsevana mestarina Kukkia Triathlonin lyhemmälle matkalle eli riatloniin. Siinä uidaan 200 metriä, pyöräillään 13 kilometrin lenkki Haltianselän ympäri ja juostaan 4 kilometrin matka Luopioisten kirkonkylän ympäri.
Rönkkö valitteli monen muun kilpailijan tapaan uimataitoaan: juoksu ja pyöräily sujuvat jotenkin, mutta uimarina hän on kehnonlainen. Vantaalainen kenttämestari muisteli Kesälehdessä, kuinka kävi ensimmäisessä kisassaan varoittelemassa sukeltajia etukäteen, että tulevat nopeasti apuun, jos hän jää järven selällä räpistelemään käsi pystyssä.
Enää mies ei laske leikkiä uimataidosta. Viimevuotisessa kisassa kävi nimittäin niin, että Rönkkö joutui yllättäen hengenpelastustehtäviin.
Uimari alkoi painua pinnan alle
– Olin uinut 200 metrin lenkistä ehkä 120 metriä eli olin jo kääntynyt poijulta takaisin kohti rantaa. Heikkona uimarina olin hakeutunut viitisen metriä muista uimareista sivuun, etteivät toiset hakkaisi minua pohjaan. Vielä viisi metriä ulompana ui yksinäinen kaveri, Esa Rönkkö muistelee.
Kukkia kuohui ja ensimmäiset lyhyen matkan uimarit olivat jo nousemassa rantaan. Selostaja Harri Arola piti tunnelmaa yllä, kun kisan kärki kiirehti pyörän selkään.
– Etuviistossa minusta kauhonut kaveri painoi tyylikkäästi vapaauintia. Yhtäkkiä hän pysähtyi, nousi pystyyn ja päästi ihmeellisen äänen. Sitten hän alkoi painua pinnan alle, Esa Rönkkö kertaa vuoden takaisia tapahtumia.
Muut kilpailijat jatkoivat matkaansa, eivätkä huomanneet tapahtumia sivummalla.
– Lähdin uimaan kohti miestä ja huusin jo siinä vaiheessa, että olen järven surkein uimari ja täällä joku tarvitsee apua. Kun pääsin kaverin luokse, hän oli jo ehtinyt painua pinnan alle. Sain hänestä kiinni ja vedin hänet pinnalle. Mutta sitten aloin painua miehen mukana itsekin veden alle. Kaveri oli ilmeisesti saanut jonkun sairauskohtauksen, Rönkkö kertoo.
Hän nosti kättänsä, ja sai potkittua itsensä sekä autettavan ylös, kun paikalle tuli kaksi muuta kilpailijaa.
– Nainen ja isohko mies tarttuivat uppoavaan ja kiskoivat hänet pinnalle. Myös pelastuslautta tuli paikalle tosi nopeasti.
Kesken kisan hengenpelastuspuuhiin joutunut Esa Rönkkö piteli hetken aikaa kiinni pelastuslautan reunasta ja mietti, riittävätkö voimat tapauksen jälkeen rantaan saakka.
– Kävin miehen mukana kerran pinnan alla, mutta en minä ehtinyt vetää vettä keuhkoihin. Kai siinä räpistellessäni silti sen verran säikähdin, että piti hetken aikaa katsella, että mihin suuntaan tästä pitäisi lähteä.
Triathlonvaltikka siirtyi pojalle
Esa Rönkkö ei ole enää perheen hallitseva teräsmies, sillä hengenpelastusoperaatio vei sen verran aikaa, että poika ehti ensin maaliin.
– Sain minä pojan selän näkyviin loppumatkalla, mutta ajattelin että annetaan pojan nyt voittaa, mies väittää.
Perheen triathlonvaltikka olisi siirtynyt viimeistään tänä vuonna Eetu Rönkölle, sillä isästä ei ole uimariksi.
– Satutin syksyllä olkapääni. Se korjailtiin keväällä. Leikkauksen jälkeen olen parannellut kättä pari kuukautta, ja tänä vuonna triathlon taitaa jäädä väliin.
Rönkkö vakuuttaa, että hän on silti paikalla, sillä mainio tapahtuma kuuluu kesän kohokohtiin.
– Poika ja tytär ovat varmasti taas mukana kisassa. Mutta viime vuoden jälkeen minä en lähde leikkimään, jos en ole varmasti uintikunnossa.
Pälkäneen liikuntatoimi palkitsee Esa Rönkön tämän vuoden triathlonin yhteydessä. Kunta ehdotti miehelle myös hengenpelastusmitalin. Rönkkö ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta. Omasta mielestään hän teki vain velvollisuutensa – joskin jälkikäteen hän ymmärsi vaarantaneensa myös oman henkensä.
– Kisa ei ole sittenkään kaikkein tärkeintä. Katsellaan vähän sivulle ja pidetään toisista kilpailijoista huolta, Rönkkö antaa ohjeeksi niille, jotka pääsevät tänä vuonna viivalle.
