Heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, Eino Leinon ja runon sekä suven päivänä vietettiin jälleen Haltiapäivää.
Haltian kylätoimikunnan puheenjohtaja Taina Ahmala toivotti runsaan puolitoista satapäisen yleisön tervetulleeksi tilaisuuteen. Tämän jälkeen juhlakansan ottivat komentoonsa illan juontajat Sanna Teivaala-Luck ja Pertti Toivari.
Aluksi vietettiin hiljainen hetki kuluneen vuoden aikana kylästä poisnukkuneiden muistoksi. Päivi Kososen esittämä laulu Niin kaunis on maa herkisti hetken.
Yleisö otettiin tässä vaiheessa mukaan parilla yhteislaululla Sanna Teivaala-Luckin ja Jaana Körhämön toimiessa esilaulajina. Säestyksestä huolehti ”Yhden miehen orkesteri” Matti Rauhalahti.
Ja laululla jatkettiin kun oli saatu äänet avattua. Eveliina Virtanen ja Anni Hakala esittivät englanninkielisestä tekstistä kääntämänsä laululeikin, joka sai hymyn karehtimaan yhden jos toisenkin kuulijan suupielissä. Tyttöjen laulusta innoittunut pikkumies Valtteri Viljakainen esitti rokahtavan laulun, jonka nimi jäi tosin kuulijoille epäselväksi, mutta esitys oli todella vauhdikas.
Haltialla on ollut menneinä aikoina hyviä hanuristeja, eikä se taito ole katoamassa. Siitä antoivat todisteen nuoremman polven soittajan Eero Penttilän vikkelät sormet harmonikan näppäimillä.
Varsinaista juhlapuhetta ei tänä vuonna ole valmisteltu, sen sijaan saimme kuulla Haltian vastarannan kesäasukkaan Toivo Soljamon lupsakkaa jutustelua aiheesta: Mitä lapset ajattelevat isovanhemmistaan ja muista tärkeistä asioista. Tämän esityksen aikana katosi jutustelijan ääni useaan otteeseen yleisön hillittömiin naurunräjähdyksiin.
Illan rauhoitti tässä vaiheessa Jaana Körhämö kahdella tunnelmallisella laululla ja tunnelmoinnista voivat nauttia tänä kesänä myös Torpan ovien ulkopuolelle jääneet, sillä äänten kuuluvuudesta huolehtivat kylätoimikunnan oven kahden puolen asentamat kaiuttimet. Sulosävelet soljuivat myös kyläraitille Matti Rauhalahden soittaman kahden kesäaiheisen tunnelmapalan verran.
Jottei runonpäivän ilta olisi mennyt aivan laulun ja soiton nimiin, esitti Nikkisen Antti ensin yhden oman ja sitten toisen Kalle Väänäsen kesäaiheisen runon. Ilmeisesti teksti oli onnistunut tai esitys muuten sujuva, sillä juontaja Pertti Toivari nimesi esittäjän Laipan Eino Leinoksi.
Yllätykset kuuluvat Haltiapäivien ohjelmaan ja tällä kertaa sellaisena voidaan pitää senioriesiintyjä Ernest Rantasen laulua. Hän esitti liki 80 vuotta sitten Haltialla sanoitetun laulun, jonka hän pienenä poikana oppi.
Tuskin olivat Ernestin aplodit vaienneet, kun lavalle rynnisti nahkalakkeineen ja -takkeineen itse Irwin – tosin tällä kertaa Vaalerin Raijan tulkitsema hahmona. Vauhdikkaan esityksen jälkeen virallinen ohjelma päättyi tälläkin kerralla yhdessä laulettuun Kukkian valssiin.
Torpan väki komennettiin pihalle ja samassa rytäkässä katosivat sisältä myös istuinpenkit. Rauhalahden Matti ryhtyi tanssiorkesteriksi ja yleisö pääsi pyörähtelemään betoniparketille.
Pihalla palveli puhvetti kuumine makkaroineen, kahveineen ja leivoksineen. Lapsille oli järjestetty ongintaa ja kaikille halukkaille oli muutaman vuoden tauon jälkeen tarjolla naulanlyöntikilpailu, jossa palkintosijoja ratkottiin lasten ja miesten sarjoissa tiukkojen ja sanoisinko jopa millipeliksi muodostuneiden uusintojen muodossa.
Palkintojenjaon jälkeen oli myös arpajaiset, joihin palkintoja lahjoittaneille Haltian kylätoimikunta lausuu lämpimät kiitokset. Torpan suojissa jatkui tanssi hamaan hämärän hyssyyn asti muutamien yllätysesiintyjien tuodessa iltaan lisämaustetta.
Antti Nikkinen
