Vihavuodessa ollaan kosken partaalla ja historian äärellä. Vihavuoden myllymuseon historia kulkeutuu esi-historialliselle kaudelle saakka.
– Oletetaan että jo 900-luvulla on ollut myllytoimintaa alueella, kertoo myllymuseon opas Mona Iso-Mustajärvi. Vuodelta 1433 päivätty asiakirja on ensimmäinen kirjallinen todistus myllyjen toiminnasta alueella. Keskiaikaisessa asiakirjassa Vihavuoden koskea kutsutaan myllykoskeksi. Samassa asiakirjassa myös mainitaan myllylaitoksen olleen olemassa jo ikimuistoisista ajoista lähtien.
– Vihavuoden alueella on ollut viisi myllyä, joista yksi on jäljellä. Tämä on Sotjalan jakokunnalle kuulunut mylly, mutta mylly tunnetaan myös yleisesti Rekolan myllynä, kertoo Mona Iso-Mustajärvi. Vihavuoden mylly säilyi Rekolan suvun hallussa peräti neljäntoista sukupolven ajan, vuodesta 1638 aina vuoteen 1938 asti. Tämän jälkeen mylly vuokrattiin. Myllyn toiminta loppui vuonna 1958. Nykyään myllymuseon alue on Hauho-Seuran omistuksessa.
Vihavuoden myllymuseon alueeseen kuuluu mylly, paraatipytinki, myllypirtti, aitta ja sauna. Myllypirtti on peräisin jo 1600-luvulta. Myllypirtin ikää tavoittelevat puurakennukset ovat todellisia historiallisia harvinaisuuksia. Muut alueen rakennukset ovat puolestaan peräisin 1800-luvun puolelta. Museossa on esillä perinteisiä vanhan ajan elämään kuuluvia esineitä ja tietysti myllärin työhön kuuluneita tavaroita. Osa esineistöstä ovat talon alkuperäisiä, lisätäydennystä museon kokoelmiin on saatu myös lähiseudulta ja Hauhon esinemuseosta.
Myllärillä oli vaikutusvaltaa
Vihavuoden nykyinen mylly rakennettiin vuonna 1895 palaneen myllyn tilalle. Mylly on ajalleen tyypillinen myllyrakennus. Myllyn sisäkalusto on vesiratasta ja voimansiirtolaitteita lukuun ottamatta esillä myllyssä. Myllypirtti oli myllärin perheen ja myllymiesten asunto. Paraatipytinki oli tarkoitettu alun perin arvohenkilöiden majapaikaksi. Mylläri oli myös itse huomattava henkilö kyläyhteisössä.
– Mylläri oli hyvin tärkeä ihminen. Hän tiesi kaiken kylän asioista ja oli vaikutusvaltaa, toteaa Iso-Mustajärvi.
Kylän talot muodostivat aikoinaan myllylahkoja ja jauhatusvuorot jaettiin sopimuskirjalla talojen kesken.
– Rekolan mylly oli neljän kylän yhteinen. Myllyvuorot olivat todella tarkkoja, päivien ja jopa kellonaikojen mukaan mentiin, kertoo Mona Iso-Mustajärvi.
Vanha miljöö ja kosken äänet luovat oman merkillisen maailmansa Vihavuoteen. Museosta huolehtiva Mona Iso-Mustajärvikin on kokenut tunnelmallisia hetkiä vanhoissa myllärin rakennuksissa.
– Kerran osui voimakas ukkosmyrsky kohdalle, kun olin pitämässä ryhmälle opastusta myllypirtissä. Oli aivan hiljaista myrskyn ääniä lukuun ottamatta, muistelee Mona Iso-Mustajärvi unohtumatonta kokemustaan.
Tummanpuhuva sää voikin siis olla mitä täydellisin ilma lähteä museovierailulle.
Vihavuoden Myllymuseon opastukset 14.7. lähtien klo 13. Muuten museo on auki sopimuksen mukaan. Museoon pääsyä voi tiedustella Vihavuoden Koskikahvilasta.
