Pälkäneen Iltasmäessä, Yleeninkärjessä haravoidaan rantaa alkukesästä alkaen tiuhaan tahtiin. Rannan asukas Pekka Laine on harmissaan, sillä rantavedessä kelluu haravoitavaa jätettä enemmän kuin ehtii saada korjatuksi. Läheskään kaikki ei ole luonnosta itsestään irronnutta.
– Ihmiset eivät noudata vesilakia. Se sanoo yksinkertaisesti, että jos niität kasvillisuutta, niin jäljet on korjattava, Laine sanoo.
Vedessä kelluva kasviaines ajautuu tuulen mukana kohti rantoja ja tarttuu helposti Mallasveden pehmeään rantahietikkoon. Rantaviivalle alkaa muodostua lietettä, jonka haju on yököttävä. Sen poistaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin tuoreen kasvijätteen.
Laineen perhe korjaa suorastaan työkseen jätettä rantavedestä kuivalle maalle.
– Mallasveden tila on huonontunut viime aikoina. Siihen on varmasti monia syitä, mutta kaikkien meidän ranta-asukkaiden pitäisi yrittää hoitaa ainakin oma alueemme niin, että mitään ylimääräistä ei joudu veteen, ympärivuotisesti Yleeninkärjessä asuva Laine sanoo.
Hän näkee rantojen rehevöitymisen, umpeenkasvun ja mataloitumisen seuraukset joka päivä suoraan kotipihastaan.
Vesilaki ohjaa niittäjää
Tavallisin vesikasvillisuuden niittoaika on käsillä juuri nyt.
Ilmaversoisten kasvien kuten järviruo’on, järvikortteen ja järvikaislan säännöllinen niittäminen hillitsee rantojen umpeenkasvua ja parantaa veden laatua ja sen asukkaiden, kuten kalojen ja vesilintujen elinolosuhteita. Myös rantojen maisema-arvo paranee, kun kaislikon kasvua hillitään.
Ennen niittopuuhiin ryhtymistä on hyvä tarkistaa, että osaa toimia oikein. Vesilaissa määritellään ne asiat ja toimenpiteet, joista niittäjän täytyy huolehtia.
Kangasalan kunnan ympäristötarkastaja Tarja Riitamaa kertoo, että kaikesta muusta paitsi omalla alueella käsin tehtävästä vesikasvillisuuden niitosta on jätettävä ilmoitus Ely-keskukseen 30 päivää ennen toimenpiteen aloittamista. Toimiin on hyvä ryhtyä ajoissa, koska ilmoitusta varten tarvitaan liitteitä.
Koneellista niittoa tai ruoppausta ei saa tehdä ilmoittamatta. Hyvin isoille tai suojelukohteena oleville alueille tarvitaan myös Aluehallintoviraston lupa.
Älä niitä itsekkäästi
Vesikasvillisuuden niitto on tehtävä säännöllisesti vähintään kerran kesässä, jos haluaa pysyviä tuloksia. Ilmaversoisten kasvien juuret heikkenevät vasta muutaman niittokesän jälkeen.
Tarja Riitamaa neuvoo, että jos niitetään vain kerran kesässä, paras aika niittoon on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, jolloin kasvin ravinteita on eniten versossa ja vastaavasti vähimmin juuressa. Jos haluaa niittää useita kertoja kesässä, ensimmäinen niitto tehdään ennen kasvin kukintaa ja toistetaan tarpeen mukaan 3–5 viikon välein.
Jo alakoulussa opetetaan, että vesistöjä ei saa liata eikä niihin saa joutua mitään ylimääräistä eloperäistä jätettä. Siksi on ilman lainpykäliäkin helppo käsittää, että niiton seurauksena syntyvä kasvijäte on kerättävä pois vedestä.
Huolimaton niittäjä onnistuu kyllä avaamaan uinti- ja venereitit omassa rannassaan, mutta kerryttää samalla roskakasoja ja haisevaa lietettä muihin rantoihin. Silloin veden yleistila ei parane vaan huononee niiton seurauksena. Muut rantojen käyttäjät sekä kalat ja linnut joutuvat kärsimään.
Olennaista on siis poistaa vedestä kaikki kasvijäte. Pieniä määriä saa poistettua käsin, mutta isompia niittoja varten on saatavissa veneeseen kiinnitettäviä niitto- ja haravointilaitteita. Jotkut urakoitsijat tarjoavat niittopalvelua
tarkoitukseen suunnitellulla kalustolla.
Käsittele jäte oikein
Kasvijäte on nostettava niin ylös rannalle, että aallokko ei vedä sitä takaisin veteen. Jätteen voi jättää joksikin aikaa kuivumaan, jolloin se on helpompi siirtää eteenpäin, ja sen voi myös kompostoida. Kannattaa selvittää, onko jollakulla käyttöä jätteelle esimerkiksi maanparannusaineena, ennen kuin lähtee kuljettamaan kuormaa kaatopaikalle.
Uposkasvit, kuten vesirutto tai ahvenvita, ovat vaativampia niittää kuin ilmaversoiset kasvit, koska ne alkavat kasvaa uudelleen pienistäkin veteen jääneistä osista. Tarja Riitamaa neuvoo, että niiden niittojäte kannattaa poistaa esimerkiksi nuotan tai muun verkon avulla.
– Jos kasvi pilkkoutuu niitossa, ja sen palasia jää kellumaan veteen, tulos voi olla päinvastainen kuin mitä tavoiteltiin, eli kasvi lähteekin nopeasti leviämään, hän varoittaa.
Riitamaa muistuttaa, että niittojätteen jättäminen veteen on laitonta toimintaa, josta voi tehdä ilmoituksen kunnan ympäristöviranomaisille. Seuraamuksena on vähintään uhkasakko. Isomittaisena se on ympäristörikos, jonka voi ilmoittaa poliisille.
Myös rannalla niitossa kannattaa olla tarkka, sillä kuivan maan niittojätteen joutuminen veteen rikkoo sekä vesi- että ympäristölakia.
Niitä ja säilytä
Ihmisen toiminta lisää vesikasvillisuuden määrää ja sitä kautta rantojen mataloitumista ja umpeenkasvua. Sekä maatalouden ja teollisuuden päästöjen että rantojen virkistyskäytön seurauksena vesistöjen kuormitus kasvaa ja rehevöityminen nopeutuu. Siksi on kohtuullista, että ihminen hillitsee kasvua omilla toimillaan.
On kuitenkin tärkeää huomata, että vesikasvit ja ruovikkorannat kuuluvat olennaisesti vesistöihin. Ne tarjoavat kutupaikkoja kaloille ja kasvuympäristöjä kalanpoikasille sekä pesintäpaikkoja vesilinnuille ja vesinisäkkäille.
Sopivan vesikasvillisuuden ansioista myös veden laatu paranee, koska se sitoo ravinteita vedestä. Rannan ruovikko suodattaa maalta veteen valuvia ravinteita, joten se auttaa osaltaan veden säilymistä puhtaana. Liiallinen kasvillisuuden hävittäminen voi siis lisätä ravinteiden määrää ja muun muassa kiihdyttää leväkukintojen kasvua.
Paras tulos syntyy, kun avoimet ja ruovikkorannat vuorottelevat keskenään ja niiton linja on luonnonmukainen ja pehmeä. Kukaan rannanomistaja ei hoida pelkästään omaa rantaansa vaan myös kaikille yhteistä kallisarvoista vesimaisemaa.
