Ensin jalkapallosta innostui Leevi Rauhalahti. Kuhmalahtelainen Rauhalahti pyysi vanhemmiltaan lupaa lähteä Kangasalle jalkapalloleirille ja jäi heti lajin lumoihin. Leirin jälkeen, syksyllä viisi vuotta sitten, poika alkoi käydä FC Kangasalan harjoituksissa.
Seuraavana keväänä Rauhalahti sai harjoituksiin kaverikseen toisen kuhmalahtelaisen, kun ikätoveri Aapo Peltola päätti lähteä viheriölle kokeilemaan, kuinka pallo pysyy hyppysissä.
– Minä taas innostuin futiksesta samana kesänä kuin Aapo, koska isosiskoni Veera aloitti pelaamisen. Laji vaikutti niin mukavalta, että päätin lähteä harjoituksiin mukaan, kertoo puolestaan Tuukka Salonen.
Harrastus vaatii aikaa myös vanhemmilta
Salonen, Rauhalahti ja Peltola kulkevat Kuhmalahdelta viikoittain jalkapalloharjoituksissa Kangasalan Suoramalla. Harjoitus- ja pelireissut sujuvat kimppakyydein, ja kuljetusvastuuta kierrätetään kolmikon vanhempien kesken. Kahdet viikkoharjoitukset ja pelireissut tietävät tiivistä autossa istumista joka viikko.
– Hyvin siihen on jo tottunut. Matkoille varataan mukaan lukemista tai muuta tekemistä, Leevi Rauhalahti kertoo.
Poikien harjoitusreissuihin kuluu yleensä koko ilta. Aikaa menee pelkästään jo siihen, kun pelaajat haetaan kyytiin eri puolilta Kuhmalahtea.
Ajomatkoineen, vaatteidenvaihtoineen ja harjoituksineen harrastusiltaan hujahtaa neljästä viiteen tuntia. Kyytivuorossa olevat vanhemmat käyttävät aikaa harjoituksia seuraten tai omien harrastusten parissa.
– Kangasalan ulkoilumaastot sijaitsevat pelikentän vieressä. Monesti otan kävelysauvat mukaan tai talvisin käyn hiihtämässä. Lapsille on tärkeää myös se, että vanhemmat seuraavat heidän harjoitteluaan, Pia Rauhalahti kertoo.
Tuukka Salonen ei ole perheensä ainoa jalkapalloilija. Isosisko Veeran lisäksi myös pikkuveli Santtu pelaa FC Kangasalassa.
Perheen äiti Satu Salonen kiittelee kuhmalahtelaisten kimppakyytijärjestelmää.
– Myös lapsia täytyy kehua siitä, kuinka hienosti he jaksavat seurata toisten harjoituksia kentän laidalla, kun odottavat omia treenejä.
Myös Aapo Peltolan pikkuveli Lauri pelaa Santun kanssa samassa joukkueessa. Harjoitusaikataulujen suhteen kävi onni, sillä pikkupoikien harjoitukset ovat samoina päivinä kuin isoveljien.
– Voimme hyödyntää samaa kyytiä molempiin harjoituksiin. Myös bussikyytejä hyödynnetään, sillä isot pojat osaavat mennä pienempien kanssa ja illalla joku sitten hakee koko porukan kotiin, Satu Salonen kertoo.
Pelit ovat päivän kohokohta
Leevi Rauhalahdelle, Aapo Peltolalle ja Tuukka Saloselle jalkapallo on ykkösharrastus. Poikien joukkue on FC Kangasalan mustat, jossa on kolmikon ikätovereiden, eli vuonna 2001 syntyneiden lisäksi vuoden nuorempia ja vuoden vanhempia pelaajia. Ikäryhmästä on muodostettu myös punaisten joukkue, mutta kuhmalahtelaiskolmikko pääsi samaan joukkueeseen, jotta treeneissä ja peleissä olisi helpompi kulkea.
– Tämä on tietysti iso helpotus meille vanhemmille kyyditysten järjestämiseksi, Leevin äiti Pia Rauhalahti kiittelee.
Kesällä joukkueet harjoittelevat Suoramalla kaksi kertaa viikossa. Lisäksi on ylimääräiset taitotreenit, joihin kokoontuu pelaajia useammasta ikäluokasta. Harjoitusten lisäksi piirisarjan ykkösdivarin peleissä käydään muun muassa Forssassa, Hämeenlinnassa ja Padasjoella.
– Koskaan treeneihin tuleminen ei tunnu tylsältä. Ja peli on aina päivän kohokohta, pojat vakuuttavat.
Valmentajat tuntevat pelaajat hyvin
FC Kangasalan mustia valmentavat Mika Anttila, Jarkko Epäilys, Ville Marjosaari ja Mika Pöllänen. Valmentajat ovat pysyneet koko poikien peliuran ajan samana.
– On hyvä, että valmentajat tuntevat meidät ja tietävät pelaajien vahvuudet. Alkuvuosina me ei pelattu mitään tiettyä paikkaa, mutta nyt meillä on jo omat tontit hoidettavana, Aapo Peltola kertoo.
Peltola itse on joukkueensa libero. Pitkänhuiskea nuorukainen loistaa etenkin pääpelissä ja on hyvä ottamaan pallon vastustajalta.
– Aapolta ei hirveän helposti pääse kukaan karkuun. Lisäksi Peltola on hyvä vapaapotkuissa, Leevi ja Tuukka kehuvat kaveriaan.
Tuukka Salonen taituroi pakkina oikeassa laidassa.
– En tykkää kauhean paljon hyökkäyksistä. Puolustaminen ja pelin rakentaminen on enemmän mun juttu, Salonen kertoo.
Leevi Rauhalahti pelaa keskikentän laidoilla ja tukee hyökkäyksessä ja puolustuksessa.
– Välillä pääsen viimeistelemäänkin. Ja ampumaan rankkareita.
Harjoituksissa kolmikko treenaa pelipaikasta riippumatta samoja asioita. Alkulämmittelyn jälkeen tehdään päivän teeman mukaisia harjoituksia, kuten puolustusta, pallon haltuunottoa tai juoksuharjoituksia. Lopuksi useimmiten pelataan.
– Poikien valmentajat ovat tosi hyvää porukkaa. Pelit ja harjoitukset puretaan keskustelun kautta ja hommaa viedään eteenpäin positiivisessa hengessä, Pia Rauhalahti kiittelee.
Joukkuekaverit vierailevat Kuhmalahdella
Jalkapallo saa kyytiä poikien hyppysissä treenien ulkopuolellakin.
– Meidän takapihalla on kenttä, joten siellä tulee potkittua aika usein, Tuukka Salonen kertoo.
Pojat saavat välillä treeneistä myös kotiläksyjä.
– Harhautuksia ja pallon käsittelyä täytyy harjoitella myös kotona. Meilläkin on pihassa maali, joten aika paljon tulee vapaa-ajallakin potkittua, Leevi Rauhalahti sanoo.
Kesämaanantaisin kolmikko käy pelaamassa Puntarin kentällä, missä Ville Viitala pitää Kuhmalahden Kisan jalkapallotreenejä.
Puntarin kentälle poikien tie vie myös tänään keskiviikkona. Poikien joukkue päätti viime kesänä tulla tutustumaan kuhmalahtelaisten kotistadioniin ja harjoitukset onnistuivat maalaismaisemassa sen verran hyvin, että tänä kesänä homma päätettiin uusia.
– Mukava saada kaverit pelaamaan tänne meidän kotikulmille. Kenttä täytyy kyllä laittaa viimeisen päälle kuntoon ennen sitä, Aapo Peltola ja Tuukka Salonen suunnittelevat.
Tulevaisuudessa pojat tähyävät kotikenttiäkin kauemmaksi. Unelmat jalkapalloammattilaisuudesta elävät ja tie kansainvälisille pelikentille on jo valmiiksi mietitty.
– Ensin Suomessa liigapelejä, sitten johonkin eurooppalaiseen kasvattiseuraan. Siellä pelien pitäisi sujua niin hyvin, että pääsisi jonkun huippuseuran, kuten Dortmundin riveihin, Leevi Rauhalahti suunnittelee.
