Kolmisen viikkoa sitten vaihtovuoteni Pekingissä päättyi ja lensin takaisin Suomeen. Oli mahtavaa nähdä perhe, ystävät, koti ja Suomi pitkästä aikaa.
Elämänmeno täällä on säilynyt ennallaan, mutta koen monet asiat uudella tavalla. Arki Suomessa on helppoa ja yksinkertaista. Ruoka on tuttua ja täyttävää, kadulla en tunne itseäni sirkuseläimeksi, valtio ei rajaa sivuja, joilla voin internetissä liikkua ja kommunikointi valtaväestön kanssa on mutkatonta.
Helppous ja yksinkertaisuus eivät kuitenkaan ole korkealla arvoasteikollani. Jos olisivat, olisin tuskin lähtenyt vaihtoon ainakaan Kiinaan.
Arki täynnä yllätyksiä
Pekingissä jokainen kauppareissukin oli pieni seikkailu. Kaduilla sattui ja tapahtui. Näin asioita, jotka avasivat minulle paikallista kulttuuria sekä asioita, jotka saivat minut vain entistä enemmän ymmälleni. Minua tuijotettiin ja tervehdittiin. Minä hämmensin ja hämmennyin.
Jos halusin nähdä jotakin, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt, lähdin vain kävelylle naapurustoon. Aina löytyi jotakin uutta ihmeteltävää. Uuteen kulttuuriin ei niin vain pääse sisälle, mutta hetket, joina yhteys paikallisiin ihmisiin syntyi, olivat ikimuistoisia.
Viha-rakkaussuhde
Vaihdon aikana oli hetkiä, joina olisin halunnut siltä seisomalta takaisin Suomeen. Kotiinpaluun lähestyessä en kuitenkaan olisi halunnut jättää Pekingiä ja elämääni siellä.
Välillä vihasin Kiinaa ja olisin halunnut pelastaa kiinalaiset Suomeen, välillä rakastin maata ja olisin halunnut näyttää sen kaikille suomalaisille.
Vuoden tunnemyllerrysten jälkeen vihdoin todella ymmärrän sen, mitä minulle jo ennen vaihtoa yritettiin opettaa: kulttuureissa ei ole huonompia ja parempia, on vain erilaisia. Täällä yksi asia on paremmin ja toinen huonommin kuin tuolla.
Kiinassakin ollaan onnellisia
Minun näkökulmastani kiinalaiset elävät rajoitettua elämää. Ei ole sanan-, mielipiteen- tai uskonnonvapautta samalla tavalla kuin meillä Suomessa. Valtio rajoittaa ihmisten liikkumista niin maantieteellisesti kuin internetissäkin. Kansalla ei ole poliittista vaikutusvaltaa. Media on valtion hallinnassa ja kiinalaiset tietävät maansa asioista välillä huonommin kuin me täällä lännessä.
Suurin osa kiinalaisista ei välitä saati ole harmistunut edellä mainituista asioista, ne kun eivät näkyvästi kosketa heidän arkeaan. Päinvastoin, väittäisin kiinalaisten valittavan vähemmän kuin me länsimaalaiset, meillä kun on paha tapa valittaa turhistakin asioista.
En ihannoi Kiinan valtion mallia hoitaa asiat, mutta Suomellakin on omat ristinsä kannettavanaan. Suomalaiset ovat ”pahoinvoiva kansa hyvinvointivaltiossa”, kuten GodFm laulaa.
Pohjalta on matka vain ylöspäin ja huipulta alas. Sekä Kiinassa että Suomessa ollaan samaan aikaan sekä huipulla että pohjalla, yksi yhdessä ja toinen toisessa asiassa.
Aada Järvinen
