Kumarainen mies hipsuttelee talon pihan poikki piharakennukseen. Mies sytyttää valot pieneen tilaan, jota hallitsee nurkassa seisova tiiliuuni. Mies tuuppaa uuniin puuta ja sytyttää tulen. Kello on kaksi aamuyöllä, on ruisleipäpäivä. Heikin leivän ruismestari Heikki Haavisto lämmittää kotileipomon leivinuunia.
Puisessa kaukalossa muhii Haavistojen suvun kolmesataa vuotta hellimä aarre. Puun uurteisiin tarttuneet hiivat ja bakteerit, ruisleivän juuri, antavat ruisleivälle juuri sille ominaisen maun.
Reilu vuorokausi aiemmin astiaan on laskettu kädenlämpöistä vettä ja sekoitettu ruisjauhoja. Hapantuvaan ruisvelliin lisätään jauhoja vielä uudemman kerran. Edellisenä iltana syntyneen raskin pintaan hiputellaan merisuolaa.
Tulen rätistessä uunissa Heikki alustaa kevyesti kuplivan raskin ruisjauhoilla taikinaksi. Pian valkoisen pellavaliinan alla kohoaa parin ämpärillisen verran taikinaa.
Kolmen aikaan tytär Pirjo Veckman saapuu leipomoon ja sitaisee esiliinan ylleen. T-paidassa lukee ”Pomo”. Taikinaa ja uunia odotellessa ”pomo” liimaa paperisiin leipäpusseihin kauppojen vaatimat koodit ja päiväykset.
Puoli tuntia kohonnut taikina alkaa olla valmista vaivattavaksi. Leivintasolle levitetty ruisjauhokerros pöllähtelee kevyesti, kun Heikki ja Pirjo leipoivat ruistaikinasta pötköä ja leikkaavat siitä paloja. Helposti tarttuva juuritaikina pysyy kurissa jauhojen ja tottumuksen voimin. Isä on leiponut neljä vuosikymmentä ja tytärkin 15 vuotta todenteolla. Muutamalla pyöräytyksellä paloista syntyy kakku, josta taputellaan pyöreä leipä. Vielä lehmänsarvella rei’ät keskelle, ja leivät voi laittaa kohoamaan. Kaksikko nostaa tuppeensahatut koivulaudat seinältä ja laskee leivät laudoille jatkamaan kohoamista. Kun kaikki viisi lautaa on täynnä leipiä, Heikki vetää hiilet pois uunista ja harjaa tuhkat.
Leipomon ilma väreilee kuumuudesta, mittarikin näyttää 50 astetta, hiki kihoaa otsalle. Leipomon ulko-ovi pysyy visusti kiinni, leipä ei tykkää vedosta. Pirjo aukaisee kuitenkin oven keittiön puolelle ja edelleen myymälän ulko-oven. Kohonneet leivät lasketaan alas, ja Pirjo koristelee leivän pinnan lehmänsarven kapealla, sahalaitaisella päällä. Heikki painaa sahanterällä jakoviillot taikinaan.
Lämpimäiset maistuvat
Neljän aikaan uuni alkaa olla iskussa. Heikki ottaa leipälapion, johon Pirjo nostaa leivät metallisella lastalla. Leipälapio työntyy uuniin. Nopea vetäisy, ja leipä jää uuniin. Sujuvasti vanha isäntä ja nuori emäntä tanssahtelevat tuttuja askelkuvioita pikkuruisen perinneleipomon ahtaudessa. Tapahtuma toistuu viisitoista kertaa ennen kuin uuni on täynnä. Uunin luukku kiinni, ja taas taikina muuttuu ensin pötköksi ja paloiksi, sitten kakuksi ja leiväksi.
Ulkona seisoo musta Fiat Fiorina, johon tytär pakkaa kuusi pärekopallista ruisleipää. Itse ruismestarikin lähtee mukaan, mutta vain kuvana auton kyljessä. Kello on yhdeksän. Isä torkkuu tuvan puolella, tytär ajaa leivät kauppaan.
