Jossakin puolilla kokoomuskenttää kuulemma on alettu hakea porvaripuolueelle uutta puheenjohtajaa, joka summa summarum merkitsisi samalla pääministerin vaihdosta.
Politiikasta ja henkilöistä pitää olla lupa puhua ja jopa arvostelun oikeus on olemassa, ainakin kokoomuksessa. Mutta olisihan todella ihmeellistä, jos ei keskusteltaisi esimerkiksi jonkun johtavan poliitikon korvaamista toisella. Kokoomuksessa toki on saavutettu uusilla voimilla melkein aina, mutta ei läheskään joka kerta uusia menestyksiä.
Nyt kun ollaaan vaalikaudella reilusti puolimatkan krouvissa, niin annettakoon Jyrki Kataisen viedä tämä pääministerirupeamansa loppuun ja sitten eduskuntavaalien jälkeen on syytä katsoa, kertyykö Kataiselle enemmän ruusuja vai risuja.
Nyt on huomattava, että suomalaiselle politiikalle on asetettu niin kovat reunaehdot, että ei kenelläkään johtavalla poliitikolla ole varaa suureen sooloiluun, puhumattakaan siitä, että olkoon sitten kuka tahansa kokoomuksen ja maan hallituksen johdossa, kovin omaehtoiseen politikointiin. Ei vaikka kyseessä olisi politiikan Teräsmies tai Rautarouva. Poliittisen historian jossakin määrin tuntevana voi sanoa, että Kataisen toimikautta niin kokoomuksessa kuin maan johdossa olisi arvioitava seuraavasti. Täytyy tunnustaa, että kuluneina lamavuosina ja kriisien maailmassa sekä Euroopassa Katainen on menestynyt kohtalaisesti. Paljon, paljon huonommin asiat voisivat Suomessa ja kokoomuksessa olla, jos Katainen olisi todella epäonnistunut tärkeänä käytännön politiikan muotoilijana. Suuret sudenkuopat on Kataisen johdolla pystytty välttämään, mitkä vaarat edelleen esimerkiksi taloudessa vaanivat.
Suomessa ei ole ollut koskaan yhtäkään poliittista johtajaa, jota ei oltaisi arvosteltu sekä yleisön että omiensa taholta. Kohtuuton ei saa olla Kataista kohtaan. Kataisen korvaaminen korvaamisen takia ei olisi reilua. Katainen lie halukas jatkamaan ainakin eduskuntavaaleihin saakka. Silloin on sopiva aika pohtia kokoomuksen ja maan henkilöasioita paremmalla ajalla. Italiassa kuulemma on yhtä monta presidenttiä kuin on maassa asukkaita. Israelissa ja Suomessakin on kaikkitietäviä kansalaisia eli pääministereitä myös väkiluvun verran. Sanotaan!
HEIKKI S. RISTIMÄKI
FM, Tampere
