Kipinä sukututkimukseen voi syttyä pienestä, ja ennen kuin huomaakaan, on syynännyt kaikki Kuhmalahden talot ja sotkenut puoli Hämettä selvityksiinsä. Näin kävi Tella Iisakkilalle, joka kiinnostui kuhmalahtelaisista juuristaan.
Pälkäneen Iltasmäessä syntyneen Iisakkilan eno Lauri Mattila oli koonnut vuonna 1950 sukutaulun, jota tämän veljenpoika Heikki Mattilapäivitti aina vuoteen 2003 saakka. Sitten sukutaulun ylläpitäjäksi haettiin jo jatkajaa.
– Tutkimus vie aikaa, eikä siihen ollut mahdollisuutta työelämän rinnalla, Lammin lukion rehtorina vuoteen 2005 toiminut Iisakkila toteaa.
Ensimmäisenä eläkevuonnaan matemaattisten aineiden opettaja tappoi työltä vapautunutta aikaa sudokuilla, seuraava meni kryptoille. Kummastakaan ei irronnut sen pitemmäksi aikaa aivojumppaa tai ajankulua, joten nainen ilmoittautui sukututkimuskurssille uudella kotipaikallaan Tampereella vuoden 2007 syksyllä.
– Olen tykännyt työskennellä tietokoneella. Opettelin sukututkimusohjelman, ja netistäkin löytyi paljon tietoa. Kurssi avasi kokonaan uuden maailman. Innostuin sukututkimuksesta eräänlaisena ongelmanratkaisuna! Iisakkila muistaa tehtävästä haltioitumisensa.
Taloista liikkeelle
Alun perin Tella Iisakkila kiinnostui erityisesti suvun naisten taustoista. Sinänsä ansiokas sukutaulu keskittyi mieslinjoihin, jolloin sukuun naidut naiset jäivät vain nimiksi, jotka ilmestyivät tyhjästä. Lähtökohdaksi hän otti mummunsa Vilhelmiina Penttilän äidin Erika Simontyttären, joka oli syntynyt Kuhmalahdella vuonna 1854. Muuta Iisakkila ei sitten tiennytkään. Aluksi hänen piti selvittää vain mummunsa suku. Hämäläiseen tapaan talollisten suvut kuitenkin linkittyvät toisiinsa, joten pian mukaan tuli myös vaarin eli Aukusti Mattilan (ent. Lähde) suku.
Sukutarinan Iisakkila jakoi kahtia lähtien liikkeelle vaarinsa kuhmalahtelaisista sukutiloista Iso-Pennosta ja Isokukosta jatkaen Sahalahden Paatialan Mattilaan. Mummun puoli käsitti Tervaniemen Penttilän ja Heikkilän talot. Samalla Iisakkila saattoi tiedot talojen tuoreemmista isännistä ajan tasalle. Tällä hetkellä suvun tietokannasta löytyy yli 6000 nimeä.
– Talollisia oli siinä mielessä helppo tutkia, että heistä löytyy talonkirjat, toisin kuin rengeistä ja piioista, joita on hankalampi jäljittää, Iisakkila toteaa.
Tutkimusretki sukuun ja muuan murharouvaan
Tella Iisakkila vietti paljon aikaa Metso-kirjastossa mikrofilmejä tutkien. Kanssatutkijoiden kanssa saattoi löytyä yllättäviä yhteispolkuja. Sattumalta silmiin osunut rikosuutinenkin sai uuden merkityksen tutkimuksen edetessä.
Tarinan mukaan hämeenlinnalainen lehtorinrouva oli myrkyttänyt miehensä vuonna 1892. Sahalahtelaislähtöinen Aina Maria Sainio os. Uotila oli myrkyttänyt miehensä Nantti Sainion, johon hän oli tutustunut miehen toimiessa Sahalahdella kotiopettajana. Rouva oli hakenut apteekista strykniiniä koiran lopettamista varten, mutta aine päätyikin aviomieheen. Mies oli pyytänyt migreenipulveria, ja aluksi luultiin, että vaimo oli erehdyksessä sekoittanut lääkkeen ja myrkyn. Alkoi oikeudenkäynti, koska vakuutusyhtiö epäili itsemurhaa, eikä suostunut maksamaan korvaussummaan. Oikeudessa selvisi, että leski oli tilannut surupuvun Helsingistä useita päiviä ennen miehensä kuolemaa. Ristikuulustelussa nainen tunnusti, ja hän istui 14 vuotta vankilassa murhasta.
– Selvitin, miten isovanhempani olivat päätyneet Sahalahdelle Paatialan Mattilaan. Kävi ilmi, että tuo samainen nainen oli rangaistuksensa jälkeen mennyt uudelleen naimisiin sahalahtelaisen veistonopettaja Kalle Kustaa Nurmisen kanssa. Pariskunta muutti Hämeenlinnasta Sahalahteen ja osti Mattilan talon. Sitten he muuttivat Tampereelle, ja isovanhempani ostivat paikan vuonna 1911. Todella hämmästyin, kun tunnistin nimet, Iisakkila kertoo hätkähdyttävästä nimien ja tarinoiden yhteennivoutumisesta.
Kun käytäntö väestörekisteritietojen luovutuksesta muuttui pari vuotta sitten, tutkimukset vaikeutuivat. Asiakas ei pääse tutkimaan sataa vuotta tuoreempia tietoja. Niinpä Tella Iisakkila ryhtyi lopulta keräämään netistä tietoa talo talolta. Tutkimusretket ulottuivat Tampereelta Päijänteelle.
– Kuhmalahdella tuli kuljettua kaikista ovista. Kun aikansa selasi ja tutki, rupesivat kaikki tuntumaan sukulaisilta, Iisakkila naurahtaa.
– Viimevaiheessa selvitys päätyi lopulta luettavaan muotoon kirjaksi. Mitä minä teen kaikella tällä tiedolla, jos se on vain minulla? Mielelläni täydennän ja jaan vieläkin tietoja, jos joku kysyy, Iisakkila toteaa.
Tella Iisakkilan kirjaa Juuret Kuhmalahdella – Oksat maailmalla voi tiedustella Kuhmalahden kirjastosta.
