Vävypoikani houkutteli mummin Suttisen Marjatilan labyrintin sokkeloihin. Nimipäiväsankari, kaksivuotias Sanni eteni viisivuotiaan veljensä Paavon kanssa isänsä ja mummin mukana.
Pieninkin retkeilijä osasi ohjeistaa jonon jatkona perässä taivaltavaa mummia umpikujasta ja kääntyä etsimään uutta etenemisreittiä.
Saimme täytettäväksi arvontaan oikeutetun lomakkeen ja haeskella numero- ja kirjainkylttejä. Yllättävän vaikeaksi osoittautui lippulinnan löytäminen, mekin osuimme ensin parikin kertaa sen äärelle osuneeseen umpikujaan.
Lippulinnaan aikanaan saavuttuamme, kiipesimme vanhimmasta nuorimpaan raput ylös ja katselimme laajan maissipellon ylitse mummille tuttua maisemaa. Siinä vaiheessa mummin täytyi lepuuttaa jalkojaan.
Raput laskeuduttuamme ihmettelimme linnun viserrystä, sekin selvisi meidän nokkelan pikku-Paavon oivalluksesta.
Kellonaikaa en seurannut, siellä olisi aikaa voinut käyttää enemmänkin, emme me kaikkia sokkeloita läheskään kolunneet.
Kannattaa pitää hyvät välit vävypojan kanssa, hän kelpuutti mummin lastensa kanssa seikkailuun.
Anneli Kivelä
Laitikkalassa
12.8.2013
