Sähkötansseissa pyörähdeltiin uusitussa valaistuksessa

Hetkellisesti VPK:n talon portaille syntyi jonoa.

Sateinen päivä kaunistui iltaan mennessä ja aurinkokin näyttäytyi, kun Puutikkalan VPK:n talolla tanssittiin sähkötansseja elokuisena iltana 10.8. Tansseilla oli tarkoitus kattaa talon uusituista sähköistä aiheutuneita kustannuksia hankkeeseen saadun avustuksen lisäksi. Hyvin uusien sähköjen valossa näkikin liidellä lattian halki.

Aikanaanhan Puutikkalan talolla tanssittiin joka lauantai, nykyään harvakseltaan kerran kesässä.

– Eihän täällä ole moneen vuoteen ollut tansseja kuin juhannuksena, katsotaan tuleeko nyt väkeä. Juhannustansseihin myytiin tänä vuonna 170 lippua, sanoo makkaraa pihalla myyvä Riitta Kannel.

Makkara kävi kiitettävästi kaupaksi. Me suomalaiset syömme makkaramme paperista, mutta läntisen naapurimme kansalaiselle sellainen ei sovi. Ruotsista vaimon kotikonnuille saapuneella Kjell Nybergillä kun oli haarukka paidan rintataskussa. Makkaran syöntiin haarukka on kuulemma välttämätön tansseissakin.

 

Härkätie-orkesteri soitti suosikki-iskelmiä.

Humppa ja tango liikuttivat

Tanssijoita saapui talon mäelle kävellen, autolla, polkupyörällä ja veneellä. Toiset olivat varustautuneet matkaan omilla eväillä. Pekka Lunnikiven johtama Härkätie-orkesteri soitti tuttuja tanssilavaiskelmiä. Perinteiset Heili Karjalasta, Hopeinen kuu ja orkesterinkin hieman imeläksi mainitsema Bechame Mucho keräsivät pareja lattialle. Rentun Ruusukin sai vipinää kinttuihin. Polkka ja masurkka taas jättivät lattian huokumaan tyhjyyttään.

– Kukaan ei tanssi, vaikka tulee näin hyvä kappale, kommentoitiin yleisöstä.

Seinäruusuna tarkkaileva allekirjoittanutkin joutui, tai kenties pääsi, illan aikana parketille pyörähtämään. Tanssikavaljeerilla eivät olleet menossa edes kyseisen viikonlopun ensimmäiset lavatanssit.

Lippuja myyvä VPK:n puheenjohtaja Markku Vuorinen kertoo ennen yhdeksää myyneensä kuutisenkymmentä lippua.

– Jos toisen samanlainen menee, niin hyvä on, Vuorinen sanoo.

Yhteentoista asti ihmisryppäitä saapui paikalle. Kohtalaisesti väkeä talolla pyörähteli, mutta enemmänkin olisi toki mahtunut. Illan ohjelmaan kuuluivat myös arpajaiset sekä kilpailu, jossa veikkailtiin klapien oikeaa määrää pinossa.

Illan hämärtyessä VPK:n talo erottui upeasti pimeydestä ulkovalaistuksessaan soihtujen palaessa. Nähtäväksi jää, elpyykö Puutikkalan talon tanssiperinne entiseen kukoistukseensa.

Maria Ilonen