Kun suomalaista eläkejärjestelmää luotiin 1950-luvulla, yli 65-vuotiaita oli 6,7 prosenttia väestöstä. Keskimääräinen elinikä oli silloin reilusti nykyistä lyhempi, ja keskivertokansalainen ehti nostaa eläkettä vain muutaman vuoden.
Kun eläkejärjestelmää remontoitiin 1990-luvulla, 13,5 prosenttia suomalaisista oli yli 65-vuotiaita ja eläkepäivien pituus oli jatkunut lähes kymmenellä vuodella. Eläkkeelle jäätiin hieman aiempaa ennemmin ja viimeinen eläke nostettiin selvästi myöhemmin kuin aiemmin.
Nyt yli 65-vuotiaiden osuus on nousemassa 20 prosenttiin, ja reilun kymmenen vuoden päästä jo joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. Samaan aikaan suomalaiset elävät entistä terveempinä ja pidempään. Suomalaismiehet haudataan noin 80-vuotiaana ja naiset kuusi vuotta vanhempina.
Ikääntyvien määrän kasvu ei ole pelkästään surkuttelun aihe, Kannattaa myös tunnistaa uusi elämänvaihe, joka suomalaisen elinkaaren loppuneljännekseen on syntynyt. Meillä on valtava määrä osaavia, aktiivisia ja terveitä eläkeläisiä. Heidän voimansa näkyy muun muassa eläkeläisyhdistyksissä, mutta myös monessa muussa vapaaehtoistoiminnassa.
Tällaiset eläkeläiset eivät ole mikään ongelma, vaan suuri mahdollisuus.
Väestörakenne ei ole kieroutunut pelkästään sotavuosien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien vuoksi, vaan syynä on myös muuttoliike. Kylät saivat piristysruiskeen sotien jälkeen karjalaisten asutuksen ansiosta. Ilo jäi ohimeneväksi, sillä koneistuvalla maaseudulla ei riittänyt työtä. Väki virtasi kaupunkeihin ja naapurimaihin. 1960-luvulla lähes 200 000 suomalaista muutti Ruotsiin. Vaikka osa heistä ja heidän jälkeläisistään on palannut Suomeen, 1960-luku ohensi pysyvästi Suomen väestöpyramidia.
Suomalaisilla on edessään kova koulu. Vaikka nyt sinnitellään kasvavan työttömyyden kanssa, tulevaisuudessa voi olla vaikea löytää tekijöitä kaikelle työlle, jos maa ei houkuttele riittävästi maahanmuuttajia.
Hyvinvointipalveluille ei tahdo löytyä maksajia, sillä samaan aikaan kun eläkeläisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, työura lyhenee myös alkupäästä ja keskeltä. Nuoret viihtyvät entistä pidempään koulun penkillä ja viettävät välivuosia maailmalla, eivätkä riennä vanhempiensa tapaan sorvin äärelle.
Globaalissa kilpailussa pätee keskittämisen laki. Yhteiseen pottiin kertyy entistä vähemmän, kun yhä suuremmiksi kasvaneet yritykset eivät maksa verojaan Suomeen, eivätkä muuallekaan, vaan kierrättävät voitot veroparatiisien kautta omistajien taskuun. Kunnat kootaan entistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, että edes keskustoissa olisi tarjolla palveluita.
