Lehdessä esiteltiin parhaillaan rakennettavaa 16-kaistaista baanaa, jolla puretaan Venäjän rajan ruuhkia. Muutama vuosikymmen aiemmin samoille seuduille rakennettiin vielä panssariesteitä, nyt Suomen mitassa ennennäkemättömän leveää valtaväylää.
Suomessa uskotaan Venäjän liikenteen ja turismin kasvuun. Ennen vaurastuville venäläisille myytiin mökit, nyt myös jäähallit. Monet ovat tosin varoittaneet, ettei vaurastuminen ole kovin vakaalla pohjalla, kun se perustuu öljyntuotannon ja valtionyhtiöiden pikayksityistämiseen ja vallanpitäjien kavereiden suosimiseen.
Idän puolella reissanneet turistit ovat kertoneet kauhutarinoita sikäläisistä tieoloista. Tästä on tarttunut kieleen oma terminsäkin. Pahimpaan kelirikkoaikaan täkäläiset kuraurat saattavat olla kuin Venäjän tiet.
Viimeisten vuosien aikana sanonta on kadonnut arkipuheista, sillä tieolojen erot ovat tasoittuneet. Syynä ei ole se, mitä itärajan takana on tehty, vaan se, millaiseen kuntoon Suomen tiet on päästetty.
Pälkäneelle ei ole enää vuosiin päässyt urheiluautoilla tai matalaprofiilisilla renkailla, koska keskustaan johtavan Keskustien urat ovat niin syvät. Viimeisen vuoden aikana tie on reikiintynyt niin, että pian kulkemiseen vaaditaan telaketjut.
Toivottavasti perjantaina Pälkäneelle valatilaisuuteen saapuva panssaripataljoona on kuitenkin hoitanut tiedustelun huolellisesti, sillä liian raskaalla kalustolla murenevalle tielle ei kannata lähteä.
Teiden kunnostuksessa on siirrytty täsmäsodankäyntiin. Enää ei käytetä tien levyisiä asvalttikoneita, vaan lapioita. Kerran vuodessa asvalttimiehet saapuvat ja levittelevät öljysoraa tai valuasvalttia pahimpiin kuoppiin.
Entisten paikkojen viereen levitettävät uudet paikat voivat kestää ensi vuoteen, kun tietä korjataan seuraavan kerran.
Pälkäneläiset eivät olleet uskoa silmiään, kun tämänvuotinen paikkausporukka keräsi kalunsa ja vaihtoi maisemaa. Reikiä täytettiin Onkkaalantiellä noin puolitoista kilometriä kirkolta molempiin suuntiin. Sen rajan takana reiät jäivät ennalleen. Montut syvenevät jokaisena sadepäivänä, sillä teillä liikkuu aina joku vieras, joka ei osaa väistää auton tuhoavia reikiä. Ja joka kerta kuopasta lentää kuran mukana hieman lisää pinnoitteen alla olevaa hiekkaa.
Jossain on jo päädytty kuorimaan asvaltti pois ja palautettu päällystettyjä teitä takaisin sorateiksi, kun päällysteen hoitoon ei riitä rahaa. Pälkäneen teillä kokeillaan uutta menetelmää. Päällysteen annetaan jauhautua itsekseen olemattomiin. Nyt esimerkiksi Onkkaalantien ohuimmat kohdat ovat jo sen verran läpikuultavia, että aura-autot joutuvat ensi talvena ajamaan lana ilmassa, jotta eivät puskisi pinnoitteen alla olevaa sepeliä pintaan.
Teiden kunto alkaa näkyä myös liikennemerkeissä. Aiemmin keskustaan tultaessa oli taajamamerkki, josta tiesi, että nopeusrajoitus on viisi kymppiä, eikä valoja tarvitse käyttää. Nyt taajamaa lähestyttäessä on varoitus reikäisestä tiestä. Siihen vedoten tienpitäjä voi kieltäytyä maksamasta rikkoontuneen auton korjaamolaskua.
Tosiasiassa Pälkäne ei ole ainoa maan kolkka, jossa teiden kunto rapistuu huolestuttavaa vauhtia. Jos poikkeaa hieman sivuun valtatieltä, joutuu väistelemään moneen kertaan paikatun tien vaarallisia reikiä. Reikien täyttäminen käsityönä tulee sen verran kalliiksi, ettei kunnon remonttiin enää jää varoja.
Valtateidenkin pinnoitteita uusitaan entistä harvemmin koko leveydeltä. Uria sen sijaan paikataan jokseenkin joka vuosi. Tien kulumista vauhdittavat tärinäraidat, jotka pakottavat autoilijat nakuttamaan nastarenkailla vanhan uran pohjalla.
Nykyisessä taloustilanteessa on turha odottaa lisää rahaa teiden paikkaukseen. Siksi voitaisiin vähentää niiden kulumista. Se on helppoa. Tavallinen henkilöautoilija ei tarvitse nastarenkaita. Ne voidaan kieltää kokonaan tai nastarenkaille voidaan määrätä reilu käyttömaksu, jolla kerättävät tulot ohjataan teiden kunnostamiseen.
Kitkarenkaat toimivat erinomaisesti maaseudulla, jossa teitä ei juurikaan suolata. Suurin hyöty kitkoihin siirtymisestä on kuitenkin kaupungissa, sillä siellä nastarenkaiden teistä jauhama pöly on myös terveyshaitta.
