Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä kertoo Kaivannon sairaalan 50-vuotisjuhlilla elämästään tuttuun, suorasukaiseen, mihinkään suuntaan kumartelemattomaan tyyliinsä.
– Minulla on omakohtaista kokemusta suljetulla osastolla olemisesta. Siksi tiedän, että psykiatrisia sairaaloita todella tarvitaan.
Äkkijyrkkä lupaa, ettei pitkästyttäisi yleisöä ”koko sairauskertomuksellaan”, mutta mainitsee joutuneensa mielensä kanssa törmäyskurssille jo lapsena.
– Kun minua ei saatu hiljaiseksi Pielaveden korvaklinikalla, lähetettiin minut pariksi päiväksi Kuopioon lastenklinikalle. Siellä sain diagnoosin, jossa minua kutsuttiin pomottelevaksi, äärimmäisen aggressiiviseksi lapseksi, Äkkijyrkkä kertoo.
Lapsuus vasikkakarsinassa
Kuvanveistäjä uskoo, että lapsuuden kokemukset ovat suuri syy sille, miksi hänestä tuli taiteilija ja miksi hän kiinnostui nimenomaan nautaeläimistä taiteensa aiheena.
–Olin yksinäinen lapsi, vailla ystäviä. Ja kun en pysynyt paikoillani, minut pistettiin vasikkakarsinaan. Kai minä sieltä sen suurimman traumani sitten sain, jota on pakko taiteen tekemisellä purkaa. Minä olen tällainen ADHD ja Asperger ja vaikka mitä, Äkkijyrkkä nauraa.
Sairaalan pihamaalla Äkkijyrkän valtavankokoiset kierrätysmateriaalista tehdyt vasikat näyttävät kukin käyttäytyvän omaan persoonalliseen tapaansa, omaa mielenmaisemaansa avoimesti ilmentäen.
Äkkijyrkkä kertookin heijastavansa taiteeseensa käsityksensä ihmisyydestä – tai pikemminkin siitä, miten yksilön tulisi voida omaa ihmisyyttään ja persoonallisuuttaan ilmentää.
– Suomalaista elämänmenoa tulisi laajentaa. Tämä suomalaisen kulttuurin normaaliuden ja keskivertoisuuden vaatimus on äärimmäisen pelottavaa. Kyllä minäkin aikani yritin seinäpahvi olla, mutta ei siitä tullut mitään. Minun mielestäni ihmismielen pitäisi saada tulla esiin joka tasolla, jotta psyyke voisi hyvin.
– Ja miksi ihmeessä me olemme niin äärimmäisen suvaitsemattomia? Äkkijyrkkä kysyy. – Jos mies pukee jalkaansa oranssit housut, niin pitääkö sitä heti olla homottelemassa?
Vasikan veistoksellinen koikkelehdinta
Traumaa tai ei, Äkkijyrkän kierrätysvasikat ja Villa Keisarinharjun veistokset ja akryylimaalaukset ovat yksilöllisyydessään ja yksityiskohtaisuudessaan niin upeita, että niitä tuijottaisi vaikka kuinka pitkään. Ujoa päätään kohti maanpintaa laskevaa Valkoista vasikkaa, rantaa kohti kääntynyttä City Calfia ja Keltaista venyttelijää, joka makeasti taivuttelee raajojaan. Jokaisella akryylimaalauksen eläimellä on oma ilmeensä korvannipukoita ja turvan asentoa myöten.
Äkkijyrkälle vasikka on veistoksellisuudessaan loputon luovuuden lähde. Antilooppieläimet ovat taiteilijan mukaan upeita eleganssissaan, hevonen omiaan omassa ravaustyylissään ja karhun liikehdintäkin kiehtoo.
– Mutta ei ole vasikan voittanutta. Sen koikkelehdinta on aivan mahdottoman monipuolista. Koskaan et tiedä, mihin asentoon se itsensä ja koipensa saa. Ihmisen tulisi sitä paitsi ottaa mallia vasikan uteliaasta ja avoimesta elämänasenteesta.
Vaan on Äkkijyrkkä kritiikkiäkin saanut aiheensa yksipuolisuudesta.
– Eräskin opettaja sanoi, ettei minusta tulisi koskaan taiteilijaa, jos en keksi muita aiheita. Ja sitten erään kerran se tuli näyttelyyni ja itki katkerasti koko illan, kun oli niin rumasti mennyt minulle sanomaan.
Kaivannon maisemissa kulkiessaan ja näyttelyään esitelleessään Äkkijyrkkä intoutui kehumaan ympäristön luonnonkauneutta.
– Kyllä olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtiovallan tulisi antaa Kaivannon sairaalalle Suomen kauneimman psykiatrisen sairaalan arvonimi. Jos täällä ei parane, niin ei sitten missään.
Miina Äkkijyrkän taidenäyttely avoinna Kaivannonn sairaalalla 21.8.-22. ke-su kello 11-17.
