Sä laitoit minut nettiin

”Tätä ominaisuutta et vielä edes tiedä tarvitsevasi, mutta tulet olemaan tyytyväinen että se on mukana”. Näillä saatesanoilla minulle myytiin hiljattain uutta televisiota. Tuo käänteentekevä ominaisuus oli se, että televisiollani pääsee nettiin. Helpottaa kuulemma elämääni vielä kovasti – pystyn katsomaan ohjelmia silloin, kun itse haluan. En viitsinyt edes kysyä, eikö tallentava digiboksini jo tee sen mahdolliseksi.

Lehdestä luin, miten joku kertoi television katselunsa mullistuneen kesän aikana. Hän oli löytänyt Netflix-palvelun, jonka kautta oli saanut katsottua lähes yhdellä istumalla kaikki senhetkisen suosikkisarjansa jaksot. Itse koin hänen tv:n katsomiskäytäntönsä muuttuneen suuntaan, jota voisi luonnehtia toisaalta elitistiseksi ja toisaalta nykyaikaiseksi. Nykyaikaa on korostettu valinnanvapaus ja kärsimättömyys odottaa sarjan seuraavan jakson näkymistä tv:ssä, elitismiä puolestaan se, että maksaa lisää vapaaehtoisesti tuotteen saadakseen.

 

Televisio on toki ollut jakautumassa hienompiin piireihin ja meihin juntimpiin katsojiin jo jonkin aikaa, mutta toistaiseksi varsin hienovaraisesti. Maksukanaville on koko ajan siirretty elokuvien seuraan niin sanottuja ykköskorin tuotteita – pääasiassa ulkomaisia sarjoja ja urheilua. Erityisen hyvin tässä on kunnostautunut Mtv3, joka luultavasti silkkaa ilkeyttään ja maksukanaviaan korostaakseen on alkanut lähettää formula- ja rallikoosteensa keskellä yötä. Esimerkiksi Nelonen on luvannut puolestaan lähettää ilmaiskanavilta jopa ”joitakin” SM-liigan otteluita kauden alun tai finaalien kunniaksi. Varsin kaukana ollaan jo Hockey Nightin jokasunnuntaisista suorista pelilähetyksistä tai formulakisoista.

Mikä eteen, jos televisio lakkaa olemasta yhä pirstaleisemmaksi käyvän kansakunnan kokoavaa voima ja ihmiset lokeroituvat entistä enemmän vain nettikeskusteluun samanhenkisten kanssa? Millä todennäköisyydellä ne ihmiset, jotka katsovat dokumentteja silloin, kun osuvat sattumalta oikealle kanavalle, metsästävät dokumentteja nettipalvelujen kautta?

Mediataloille toiminnan siirtyminen netin kautta toimivaksi ymmärrettävästi sopii hyvin. Niiden ei tarvitsisi enää huolehtia ohjelmiensa jakelusta, kun sen hoitaa kuluttaja itse oman nettiyhteytensä kautta – aivan kuten hän jo maksaa itse omat laskunsa tai edistyneimmät ostavat esimerkiksi musiikkinsa. Nyt niin Ylen, Mtv3:n kuin Nelosenkin tavaraa on netissä paljon jaossa maksutta, mutta kun väki saadaan sinne, se voi muuttua nopeasti. Näin kävi pornoteollisuudessakin; vhs- ja dvd-myynti painuivat laskuun internetin ilmaisen runsaudensarven vuoksi – ja sen jälkeen internet ei enää olekaan ollut yleisen uskomuksen mukaisesti ”täynnä ilmaista pornoa”.

 

Myönnettäköön, ettei television käyttö ole enää niin helppoa kuin joitakin vuosia sitten, jolloin digiboksin räpläämisen sijaan käyttö edellytti vain tv:n päälle laittamista. Miksi haluaisin kuitenkaan tehdä siitä vielä vaikeampaa?

En halua olla nettipiuhan päässä pelatessani pelikonsolilla tai katsoessani televisiota, en halua sotkea matkapuhelintani television käyttöön. En halua surffata vapaa-ajallani netissä Ruutuun, Katsomoon, Areenaan tai minnekään muuallekaan valikoimaan, mitä haluan milloinkin tihrustaa ja jakaa näitä tietoja nettiystävilleni, joista en tunne puoliakaan. En halua lisää käyttäjätunnuksia, salasanoja ja punaisella rastilla merkittyjen pakollisten tietojen luovuttamista. En halua, että housuillani tai aurinkolaseillani on nettiyhteys, kuten Tekniikka ja Talous on kertonut olevan mahdollista.

Haluan, että käytössäni on laite, jonne on koottu valmiiksi tarjotin, jolta aterioida tai jolta kieltäytyä aterioimasta. En halua televisionkatselustani aktiivista kokemusta.

Televisiokanavien päättäjät, unohtakaa oman etunne tavoittelu ja antakaa minun kerrankin olla passiivinen.

Jani Oksanen

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?