”Älä nyt tartu siihen kaukosäätimeen. Pian tulee ”Sydämen asialla”.
”Anteeksi, anteeksi”.
”Viitsitkö heittää nuo kalalta haisevat kamppeesi vajaan”.
”Tietenkin”.
”Anna sen Karpon olla. Tuohon verannan lasipöytään sopii mainiosti kuusi, mutta seitsemäs on liikaa”.
”Kokkolan Aimo tulee myöhässä eikä vie muutenkaan liikaa tilaa”.
”Jussi vie sitä enemmän”.
”Tuokohan Arvi Lindillä oma lakana, entä Seppo Ahdilla ja Sulkavan Esalla?”.
”Varmaankin. Hehän ovat tottuneita vierailijoita”.
”Ennen poistumistani teen teille kevyen liharuuan rapujen jälkeen. Jäätelön kanssa et saa tarjota puolalaisia pakastemarjoja”.
”Miksi?”
”No mieti vähän. Olethan sinä riittävän monta kertaa Puolassa käynyt ja tunnet heidän hygieniansa”.
”Pihan voisit kertaalleen haravoida kävyistä ja lehdistä. Saunan voi lämmittää niillä huonommilla puilla. Nyt on aikaa kaksi tuntia heidän tuloonsa”.
”Oliko se aseveli-ilta sinun keksimäsi? Se on nimittäin hiukan lapsellinen tuollaisten yli-ikäisten kokoontumisen aiheena”.
”Myönnetään, myönnetään, mutta parempaakaan en keksinyt. Ja onhan Hyökistäkin tullut äskettäin kapteeni”.
”Ei teitä ketään enää seuraavassa sodassa tarvita”.
”Toivotaan niin”.
”Et sitten rupea sitä kirjaasi liikaa esittelemään. Seppokin on kirjoittanut jo monta kirjaa”.
”Totta puhut, mutta on tämä jo minunkin kolmas”.
”Niistä edellisistä on jo pian kolmekymmentä vuotta”.
”Tuntemattomasta sotilaasta on yli viisikymmentä vuotta”.
”No ymmärrän leikkiä, mutta älä vaan koskaan etkä missään vertaa itseäsi Väinö Linnaan”.
”En tietenkään”
”No nyt lähden Helsinkiin alta pois. Älä taas särje ilmanlähtöpumppua”.
”Pyrin varomaan”.
”Toivottavasti paikat ovat palattuani yhtä hyvässä kunnossa kuin lähtiessäni”.
”Uskon niin”.
”Se ei ole mikään uskon asia. Hyvää rapuiltaa joka tapauksessa”.
Näin ahtaalla pidetään kansalliskirjailijaa.
