Pirkko Syrjänen on huolissaan siitä, etteivät puutikkalalaiset vedä vääriä johtopäätöksiä kyläkaupan ja sen yhteydessä olevasta asunnon myynti-ilmoituksesta, jonka hän on laatinut naapurissa asustavan välittäjän kanssa.
Syrjäsestä tulee lokakuun alussa eläkeläinen, ja AhonSyrjä sulkee ovensa syyskuun viimeisenä päivänä.
– Kauppa jää vain talvitauolle, Syrjänen oikaisee.
– Nyt pidetään 15 vuoden pekkas-vapaat ja hoidetaan vuosien varrella rästiin jääneet remontit.
Jos kaupan sulkisi, uuden perustaja joutuisi hankkimaan kaikki nykylainsäädännön mukaiset luvat ja laitteet.
– Jatkajaa odottaisi kohtuuton byrokratia ja isot hankinnat, Pirkko Syrjänen perustelee.
Siksi hän puhuu korkeintaan talviunesta, eikä kaupan sulkemisesta.
Jatkajaehdokkaat hauduttelevat päätöstään
AhonSyrjä on Suomen kodikkain kyläkauppa. Moni mökkiläinen tuo vieraansa sinne aistimaan vanhan ajan kyläkauppatunnelmaa ja ohikulkijat sovittavat matkansa niin, että voivat poiketa nostalgisessa puodissa.
Kuka tahansa ei voisi hypätä Pirkko Syrjäsen saappaisiin ja jatkaa yli 50-vuotista kauppaperinnettä. Syrjänen onkin jo hetken aikaa pitänyt tuntosarvet pystyssä ja etsinyt kaupalle jatkajaa.
Pari vuotta sitten myymälään asteli nuori pari, joka sopi taustojensa, asenteensa ja elämäntilanteensa puolesta täydellisesti Puutikkalan kyläkauppiaaksi. Kaksikon into ei ollut laantunut, kun Syrjänen nyt eläkepäätöksen saatuaan soitti heille.
– Vielä pitää puhua joistain yksityiskohdista, kuten hinnasta, Pirkko Syrjänen nauraa.
Hän on täpinöissään nuorista ja toivoo, että kaikki loksahtaa heidän kanssaan kohdalleen. Syrjänen on jo ehtinyt lupautua kaupan kummitädiksi ja orjaksi.
– Haluan jatkossakin vastaanottaa kesäasukkaat ja kertoa kaikki talven tapahtumat. Ihanaa kun nyt saan tehdä kaiken ilmaiseksi, eikä enää tarvitse pyytää keneltäkään rahaa.
Pirkko Syrjäselle tärkeintä on, että kyläkauppa päätyy hyvään kotiin ja uusi kauppias pääsee siivilleen. Hän tietää, että kyläkauppiaana pärjää, kun pitää kulut kohtuullisina.
Nuoret osaisivat viedä kyläkaupan nettiin
Pirkko Syrjänen ei ole jättämässä kylää, vaikka myymälä jää talveksi lepäämään. Miehellä Seppo Ahosella on edelleen Puutikkalan seudulla omat asiakkaansa, joiden tietokoneet ja koneiden käyttötaidot hän pitää kunnossa.
Useimmat Ahosen puoleen kääntyvät ovat omassa työssään taitavia pienyrittäjiä. Monille heistä kirjanpito ja muut tietokonehommat ovat kuitenkin kauhistus, ja siksi he arvostavat sitä, että läheltä löytyy täyden palvelun tuki, joka asentaa ohjelmat ja opastaa niiden käytössä kädestä pitäen.
AhonSyrjän malli on ollut kyläkauppa ja tietokonehuolto. Pirkko Syrjäsen mielestä Puutikkalassa toimisi myös maaseudun palvelukeskus Rautajärven ”Itäkeskuksen” tapaan.
– Kahviloita on joka paikassa, mutta tähän sopisi teetupa. Ja yläkerrassa olisi majoitustilaa, jota voisi kaupata peti ja puuro-idealla. Kaupalla voisi toimia myös pyörien ja kanoottien vuokraus- ja vaihtopiste.
Majoituksen, pyörien ja kanoottien kysyntää lisää hyvään vauhtiin saatu Kukkialle-hanke. Se on koonnut Kukkiaa ympäröivät palvelut kartoille, nettiin ja esitteisiin.
Puutikkala on tärkeä etappi Kukkian kierroksella, ja kauppa kylän sydän.
– Kyläkauppa kaipaa nuoria osaajia, jotta se näkyisi netissä ja facebookissa. Minulta se ei suju, sillä olen lyijykynäihmisiä.
Talkookonttori palvelisi mökkiläistä
Vaikka Pirkko Syrjänen on katsonut kyläkaupalle jatkajaa, muutkin vaihtoehdot ovat vielä mahdollisia. Esimerkiksi osuuskunta voisi madaltaa kynnystä: kyläkaupan pitoon olisi helpompi ryhtyä, jos ympärille löytyisi monen alan osaajia. Tällaisesta yhteisöstä löytyy hyvä esimerkki läheltä: Mikkolan Navetta ja sen yhteydessä avannut Pytinki ovat synnyttäneet Luopioisiin uutta yritystoimintaa
Puutikkalan idylli kohenee talo kerrallaan, ja kylällä on juuri avannut kampaamo. Kesäaikaan raitin varrella on kirppareita. Pirkko Syrjäsen mielestä kesävieraille voitaisiin vielä enemmän. ”Elämäntapavälittäjäksi” ryhtyvä kyläkauppias on haaveillut eräänlaisesta talkookonttorista.
– Aikapankki on hieno idea: sen avulla talkoohenki voitaisiin viedä sellaisille paikkakunnille, joilta se on päässyt lopahtamaan. Harmi vain, että verokeskustelu pilasi ajatuksen heti alkuunsa.
Syrjäsen talkookonttori-idea on sukua aikapankille. Ja sille olisi tarvetta juuri maaseudulla, koska uuden polven mökkiläinen ei ehdi eikä osaa viritellä vesipumppua keväällä ja nostaa laituria syksyllä. Maaseudun pikkuaskareisiin tarvittaisiin osaavia ja monitaitoisia käsiä.
– Siitä on tietenkin pidettävä huolta, ettei talkoilla viedä leipää mökkitalkkareilta ja muilta ammatinharjoittajilta.
Opettajasta tuli kyläkauppias
AhonSyrjän kyläkaupan eteinen on kuin lahjatavarapuoti. Myymälän hyllyjen ja kahvipakettien päällä päivystää tiikereitä, nalleja ja muita pehmoleluja.
Kyläkaupan valikoimat ja somistus kertovat Pirkko Syrjäsen koulutuksesta ja entisistä työpaikoista. Hän on oikealta ammatiltaan kudonnan ja ompelun opettaja. Ennen kyläkauppiaan uraa hän osti leluja, kirjoja, paperitavaraa ja askartelutuotteita City-Sokoksiin sekä veti Lelulaatikko-ketjua.
Aiemmissa työpaikoissaan Pirkko Syrjänen on viihtynyt korkeintaan seitsemän vuotta. Kyläkauppiaan urasta tuli hänelle 15-vuotinen eläkevirka.
– Tämä on ollut parasta kautta elämässäni. Ainoa vaikeus on ollut siinä, että minun pitää ottaa ihmisiltä rahaa.
Kyläkauppa on kylän keskus ja kyläkauppiaan arkeen kuuluu paljon muutakin kuin kaupankäyntiä. Syrjänen odottaa malttamattomana, että hän pääsee keskittymään tähän kaikkeen muuhun.
Yksi liian vähälle jäänyt asia on kotiseutulehti. Kukkian lehti on pitänyt välivuosia, ja viimeinen tauko venähti kahden vuoden mittaiseksi.
– Nyt tekijäkaartiin on löytynyt uutta pontta, sillä Kukkia-seuran Esko Koskenvesan lisäksi Kukkian suojeluyhdistyksen Hannu Uusikartano on ideoinut yhteistyökuvioita.
Kyläkauppa oli aikanaan talvet kiinni
– Tuolla oli silloin kylmäkaapit, Eila Merontausta muistelee.
Hän sai Puutikkalan kyläkaupasta töitä 1970-luvun alussa, kun Aulikki ja Matti Salmi saivat lapsen.
– Juusto tuli silloin tahkoissa ja jauhot säkeissä. Aamu alkoi sillä, että leikattiin juustot, pussitettiin jauhot ja jauhettiin lihat. Hämmästyttävän nopeasti oppi leikkaamaan melkein grammalleen oikean määrän juustoa tai makkaraa, Merontausta kertoo.
Maaltamuutto ja Vihavuoden sahan lakkautus hiljensivät kylän. Kauppa muuttui kesämyymäläksi, joka oli kiinni monta talvea.
Myös Merontaustan tytär Sirkka palveli aikanaan kassan takana. Nyt entinen työpaikka on eräänlainen matkailunähtävyys, jossa poiketaan vähintään kerran kesässä.
