Pajarin Poikien Perinneyhdistys teki 28.–31. elokuuta sotahistoria- ja kulttuurimatkan Uhtualle Vienan-Karjalaan.
Uhtualla tutustuttiin kenraalimajuri A. O. Pajarin (1897–1949) komentaman divisioonan taistelupaikkoihin sekä karjalaiseen kulttuuriin. Vienahan ei ole koskaan kuulunut Suomeen, mutta jatkosodassa edettiin puolen sataa kilometriä sille puolelle.
Matkan asiantuntijaoppaina toimivat ekonomi Tuomo Juntunen Kangasalta ja eversti evp Erkki Eskelinen Forssasta, kumpikin Perinneyhdistyksen hallitusjäseniä.
Rajan tällä puolen poikettiin Suomussalmen Raatteen tiellä, jossa talvisodan alkuviikkoina tuhottiin ja lyötiin takaisin kaksi vihollisdivisioonaa. Nämä taistelut liittyvät myös sydänhämäläiseen sotahistoriaan, sillä yhtä taisteluosastoa komensi Kuhmalahdelta kotoisin ollut everstiluutnantti, sittemmin eversti ja Mannerheim-ristin ritari Kaarlo Kari.
Siellä myös Kuhmalahdelta kotoisin oleva vänrikki, sittemmin res. majuri Matti Lehtinen (1914–2012) pysäytti vihollisen panssarikolonnan panssarintorjuntatykillään.
– Kolme hyökkäysvaunua siihen jäi, seitsemän lähti karkuun, kertoi Matti haastattelussa kolme vuotta sitten.
Pajari Uhtualla
Jatkosodan aikana kenraalimajuri Pajari määrättiin loppusyksystä 1943 Vienan-Karjalassa taistelevan 3. divisioonan komentajaksi. Siihen asti hän oli komentanut Pohjois-Hämeessä perustettuja joukkoja: talvisodassa rykmentin komentajana Tolvajärven suunnalla ja jatkosodassa divisioonankomentajana Karjalan Kannaksella.
Vuosina 1932–1939 Pohjois-Hämeen Suojeluskuntapiirin päällikkönä toiminutta Pajaria ryhdyttiin kutsumaan Hämäläisten kenraaliksi. Pajari sai kahdesti Mannerheim-ristin, vuonna 1941 Kannaksen sotatoimista ja vuonna 1944 Tornion valtauksesta.
Pajarin tehtävä Vienassa Uhtuan suunnalla alkoi 1. joulukuuta 1943 ja päättyi maaliskuun lopussa 1944, jolloin 3. divisioona Neuvostoliiton suurhyökkäyksen uhatessa siirrettiin Karjalan Kannakselle.
Asemasodan rintamalinja 1942–1944 kulki Uhtualla kymmenkunta kilometriä kaupungin keskustan länsipuolella, Keski-Kuittijärven länsipäästä Röhöön. 3. divisioonan lohko rajoittui pohjoisessa saksalaisen vuoristodivisioonan lohkoon.
Rintamalinjaa seuratessamme näimme Erkki Tiesmaan Eldankajärven jää -laulusta tutut Endankajärvet, Kis-Kis -kukkulat sekä Muna- ja Makkara -tukikohdat.
Pohjoiseen jatkettaessa poikkesimme Röhön rantaan, jossa näimme myös Sinisillan jäänteet. Nämä ovat tuttuja Tiesmaan laulusta Tule Röhön rantaan.
Vienan runokyliä
Matkamme kulki niillä runonlaulajien seuduilla, joille kansalliseepoksemme tekijä Elias Lönnrot 1820- ja 1830-luvuilla teki kuusi runojen keruumatkaa. Runonlaulajien kyliä olivat Suomen puolella Rimpi, Kuivajärvi ja Hietajärvi, jotka edelleen ovat myös asuttuja kyliä.
Vienan puolella runokyliä olivat tuolloin muun muassa Akonlahti, Kontokki, Tollonjoki, Pirttilahti, Latvajärvi, Venehjärvi, Vuonninen, Vuokkiniemi, Uhtua ja Jyskyjärvi. Näistä vain kolme viimeksi mainittua ovat enää asuttuja, muut on sotien jälkeen ”perspektiivittöminä” kylinä tyhjennetty. Rakennuksetkin on viety muualle.
Kontokin kylä on jäänyt nykyisen Kostamuksen teollisuuskombinaatin valtavan jätevesialtaan alle. Jätevesialtaan vuodot uhkaavat koko Kuittijärvien vesistöä, ja ovat sitä jo osittain turmelleetkin.
Vuokkiniemen kylä sijaitsee noin 50 kilometriä Kostamuksesta pohjoiseen Ylä-Kuittijärven lounaispäässä Asukkaista on nykyisin noin 500, heistä karjalaisia ehkä 80 prosenttia. Karjalaiset puhuvat keskenään karjalankieltä.
Vuokkiniemi-seura vaalii karjalaista kulttuuriperinnettä. Osin seuran aikaansaamana on kylässä muun muassa suomalaisten rakentama moderni koulu.
Keskeisiä kulttuurinähtävyyksiä ovat profeetta Iljan ortodoksikirkko, runonlaulaja Miihkali Perttusen patsas ja vanhoista karjalaisrakennuksista koottu, osin vielä rakenteilla oleva kotiseutumuseo.
Uhtuan eli Kalevalan kaupunki sijaitsee Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla. Se on jo vanhastaan ollut Vienan-Karjalan suurin kylä ja hallinnollinen keskus. Ajomatkaa Vuokkiniemestä sinne on satakunta kilometriä, suhteellisen hidaskulkuista tietä. Asukkaita Uhtualla on noin 5 000, lähes kaikki taajamassa. Asukkaista karjalaisia on noin kolmannes.
Lönnrot kävi keruumatkoillaan usein myös Uhtualla ja niinpä kaupungin rantamaisemassa on nähtävyytenä Lönnrotin mänty (kelon tyvi), jonka juurella hän on istunut ja kirjoittanut muistiin runoja, sekä pieni hirsitalo, jossa hän on asunut. Talon seinässä on muistotaulu. Kaupungista löytyy pari kohtuullisen mukavaa pikku hotellia, muuten rakennuskanta on pääosin apean tuntuista.
Jyskyjärvi sijaitsee runsaat sata kilometriä Uhtuasta kaakkoon ja saman verran Kostamuksesta itään Ala-Kuittijärven kaakkoispäässä, Tsirkka-Kemijoen ja (Vienan) Kemijoen risteyksessä. Jyskyjärvi on Vienan runokylistä itäisin. Kylä on kaksiosainen: Vanha Jyskyjärvi ja Uusi Jyskyjärvi, näissä yhteensä noin 1 300 asukasta, heistä karjalaisia kaksi kolmasosaa. Karjalaisten suuri osuus selittää sen, että Vanha Jyskyjärvi on yksi kauneimpia ja elinvoimaisimmalta näyttäviä karjalaiskyliä. Joen yli kulkevat komeat riippusillat ovat kylän erityisiä nähtävyyksiä. Karjalankieltä puhutaan täällä kuten Vuokkiniemessäkin paljon. Vienan ja luovutetun Karjalan nykyisäntien virallisena tavoitteena on vähemmistökansojen kulttuurin ja kielen turvaaminen, mutta käytännössä tilanne on hieman toisin.
Markku Rauhalahti
