Wendeliniä Pälkäneen pääkirjastolla

Tiina Kankila kyllä tiesi, että hänen miehensä isän kotitalon vintillä olisi Kotiliesiä, joiden kannet kuvataiteilija Martta Wendelinin on kuvittanut. Mutta sitä hän ei osannut aavistaa, kuinka paljon ja kuinka hyvässä kunnossa ne olisivat.

– Kaikki löytämämme lehdet oli säilytetty pahvikoteloissa. Osa lehdistä näytti siltä kuin niihin ei olisi lainkaan koskettu. Ennen vanhaan lehtiä kohdeltiin paljon hienovaraisemmin kuin nykyään, vaikka niitä varmasti luettiin useaan kertaan.

Koska Kankila tietää, että Wendelinin teokset ovat suuressa suosiossa, halusi hän asettaa ne kaikkien ihasteltaviksi. Sopiva paikka löytyi Pälkäneen pääkirjasto Arkista, jossa Kankila itsekin työskentelee.

– Emme kuitenkaan raski luopua näistä lehdistä. Niin kauniita ne ovat, Kankila sanoo.

Herttaisuudesta sota-aikaan

Aulakaapissa esillä olevien vuosien 1936 ja 1938 Kotiliesien kannet edustavat herttaista ja ihannoivaa linjaa. Kuvissa lapset ovat suloisia; he puuhastelevat kaikkea mukavaa, laskevat kelkalla, keinuvat ja kantavat pajunkissoja.

– Kuvista kuitenkin huomaa, että vaikka niiden henki on yhteneväinen, on Wendelinin kynänjälki kansissa erilainen, Kankila toteaa.

Lokakuussa Kankila vaihtaa aulakaappiin vuosien 1939–1945 Kotiliesiä.

– Sota-ajan kuvissa tunnelma muuttuu aivan toisenlaiseksi. Lapset tekevät aikuisten hommia, eikä kepeästä elämän ilmapiiristä ole enää tietoakaan.


 

 

 

Esteri Kopperoisen Paratiisin portilla.

 

 

 

”Niin paljon näkymätöntä ja kaunista”

Syyskuun ajan kirjastolla nähdään myös Esteri Kopperoisen värikkäitä tekstiili- ja keramiikkatöitä.

Teokset ovat syntyneet eläkepäivien harrastuksena. Näyttelyesitteessä Kopperoinen kuvaa, kuinka hänellä ison perheen äitinä oli tapana ommella lapsille vaatteita. Kun lapset lähtivät kotoa, Kopperoiselle jäi enemmän aikaa oman luovuuden ilmaisuun.

Luovia työt ovatkin. Käsityötaidottoman ihmisen on väliin vaikea erottaa, mistä materiaaleista työt on tehty. Siksi onkin hienoa, että Kopperoinen on tuonut näyttelyyn kansion, jossa hän kertoo materiaalivalinnoistaan kunkin työn kohdalla. Esimerkiksi ruusukuppi on tehty ompelukoneella parsinjalkaa apuna käyttäen, ja muotoonsa työ on kuivatettu sopivan kokoisen kulhon päällä.

Paratiisin portilla -työ puolestaan on tehty valkoiselle pussilakanalle. Lakanan päälle Kopperoinen tiputteli värejä,  joista hän ompelemalla etsi esille kukkaset. ”Miten paljon ympärillämme voi olla näkymätöntä ja kaunista, jota emme huomaa”, taiteilija kuvailee elämännäkemystään.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?