Heittolajien joukkuekisassa lensi leka ja huuli

Heittolajien joukkueneliottelu, yksinkertaisemmin sanottuna iactoquattrathlon, järjestettiin nyt toisena vuonna peräkkäin. Voidaan siis jo hyvällä syyllä puhua perinteikkäästä urheilutapahtumasta. Kisapaikkana oli tälläkin kertaa tarkoitukseen hyvin sopiva Luopioisten yleisurheiluareena.

Päällekkäisyyksistä johtuen joukkueita oli kisassa tällä kertaa vain seitsemän eli pari vähemmän kuin edellisvuonna. Joukkueitten kokoonpanotkin olivat kokeneet melkoisia muutoksia. Ilahduttavaa oli, että kankeiden konkareiden joukkoon oli tullut lisää notkeita nuorukaisia. Myös naisia oli tälläkin kertaa tasavertaisesti mukana kisaamassa.

Kansainvälistä väriä ei tällä kertaa suorituspaikoilla nähty. Kilpailijoiden joukossa oli kuitenkin mukana edustajia urheilumaailman kansalliselta huipputasolta lähtien. Myös Holjan seutu oli jälleen pistänyt parhaat voimansa peliin, vaikka joitakin kantavia hahmoja työesteiden takia joukosta puuttuikin.

Edelliskerrasta viisastuneena tapahtumapäivä oli siirretty lauantaiksi (7.9.). Näin kisailijoille jäi paremmin aikaa toipua kilvan rasituksista tulevaa työviikkoa varten.

Kesänlämpöisestä syyssäästä huolimatta yleisöä tuli paikalle vähänlaisesti. Liekö valittu viikonpäivä tai muut tapahtumat syynä lievään yleisökatoon.

Kisatunnelma oli kuitenkin jälleen leppoisan viihdyttävä, niin kuin vain urheilukilpailussa parhaimmillaan voi olla. Yleisöä ja kilpailijoita piti osaltaan vireessä tunnettu selostajaguru Harri Arola.

Kisan järjestäjänä toimi jälleen Ollin Atleetit, jolle teknistä apua tarjosi Haltian Kuulamörssärit. Lajeina kisassa olivat virallisten kilpailusääntöjen mukaiset kuula, kiekko, keihäs ja moukari.

Huoli joukkueiden tasavertaisesta kohtelusta osoittautui turhaksi, sillä molemmat naispuolisen heittäjän omanneet joukkueet sijoittuivat kisan kärkipaikoille. Naiset saivat heittää hiukan kevyemmillä välineillä, mikä tarkoituksellisesti tasoitti tuloksia, mutta ei mitenkään vähennä suoritusten arvoa.

Kilpailu oli tällä kertaa vaihteleva. Monenlaisia yllätyksiä ja venymisiä nähtiin. Hyvien lajikohtaisten yksilösuoritusten rinnalla joku toinen saattoi tehdä tasaisen varmaa jälkeä.

Reko Käenniemi ei tänä vuonna voittanutkaan jokaista lajia (vaikka sentään kolme neljästä), kun keihäässä paras oli uusi kyky Teppo Heikkilä. Kakkossijalle nakkasi keihäänsä Tuomas Toivari jättäen Rekon kolmanneksi.

Kuulassa oli samat miehet kärjessä, mutta järjestys vain vaihtui. Kiekossa yllätti Osku Majara kakkossijallaan, Olli Käenniemi vertyi lajissa kolmoseksi, kuten myös moukarissa, Rekon ja Tepon viedessä siinäkin kärkisijat.

Muista hyvistä suorituksista mainittakoon nuorten miesten nelossijat: Osku Majara kuulassa, Risto Kytö hyvällä tekniikalla keihäässä, samoin Tommi Tapola kiekossa.

Jyri Hailin viimeinen, niin ikään nelossijan tuonut kiskaisu moukarissa oli myös hieno viime hetken venyminen. Naisista Annemari Heikkilä oli kahdessakin lajissa kymmenen parhaan joukossa ja Heini Oksanen kaikissa lajeissa tasaisesti sijoilla 12–19.

Lopullisesti joukkueiden paremmuus ratkesi vasta teknisesti vaativimmassa päätöslajissa, moukarissa. Heittovälinekin eli ”leka” kesti kisan loppuun asti tällä kertaa.

Vaikka pahemmilta venähdyksiltä ja loukkaantumisilta vältyttiin, henkisiä kolauksia saattoi joillekin kisassa tulla. Tiukka paikka taisi hieman hyydyttää jopa entisen piirinmestarin. Tosin mestaruudestakin oli jo aikaa kulunut muutama vuosikymmen.

Ja tärkeintähän sentään oli osanotto. Ja jos jollakulla heitto ei oikein lähtenytkään putkeen, ”huuli” lensi sitäkin rivakammin.

P. Toivari

Haltian Kuulamörssärit

Heittolajien neliottelu Iactoquattrathlon, Luopioisten urheilukenttä 7.9.