Virkistys- ja koulutuspäivien järjestäminen on totista työtä. Järjestelyvastuussa oleva kulkee koko ajan tuntosarvet pystyssä varmistaakseen, että kaikki ovat tyytyväisiä, järjestelyt toimivat ja aikataulut pitävät. Hengähtää voi vasta, kun kaikki ovat onnellisesti kotona.
Odotukset ovat kovat, sillä ihmiset uhraavat tapahtumiin arvokasta aikaansa ja odottavat pääsevänsä arjen yläpuolelle. Järjestäjän vastuulle uskotaan paljon, ja siksi kokonaisvastuu annetaan mielellään hommansa osaavan ammattilaisen käsiin.
Monenlaisien tyky- ja veso-päivien kaava on yleensä sama: ensin asiaa, sitten elämyksiä. Laitikkala tarjoaa tällaisten tilaisuuksien järjestämiseen poikkeukselliset puitteet. Makukylästä löytyy monenlaisia toimijoita ja tiloja, ja ohjelmaa järjestyy tarvittaessa isoillekin ryhmille.
Laitikkalalla on myös erityinen valtti: pöydän äärellä voi näyttää, missä sen antimet ovat kasvaneet. Lähiruoka tulee sananmukaisesti läheltä, sillä Makukylä tuottaa ruoat ja juomat viinejä myöten.
– Laitikkala on sikäli poikkeuksellinen kylä, että täältä löytyy edelleen kaikkia tuotantosuuntia, Päivi Rönni sanoo.
Villa Hepolahden emäntä tietää mistä puhuu, sillä hän toimii Kasvua Hämeessä –hankkeen ohjelmapäällikkönä.
Lähiruoan ekologisuus entistä tärkeämpää
Lähiruoka ei ole nykyisin pelkästään tuoreus- tai makukysymys, vaan jokainen elintarvikekohu korostaa terveellisen ravinnon merkitystä.
Lähiruoka on myös ympäristöystävällistä. Se ei kasvata hiilidioksidipäästöjä, koska raaka-aineita ja tuotteita ei kärrätä tehtaiden, varastojen ja logistiikkakeskuksien kautta.
Ovenia Oy:n virkistyspäiviä järjestävä Urpo Lindroth sanoo, että ekologisen lähiruokapöydän ansiosta yritys voi elää niin kuin opettaa.
– Autamme asiakkaitamme säästämään energiaa. Ja monet asiakkaamme edellyttävät meiltä määrättyä ekologisuutta. Lähiruoka sopii tähän ajatukseen erinomaisesti.
Lindroth vetää yrityksensä virkistystoimikuntaa, jolla on oma budjetti ja kuukausittaiset kokoukset. Lindrothilla on hyviä kokemuksia Sappeesta, mutta Laitikkalassa hän vieraili perjantaina ensimmäistä kertaa, kun Makukylä järjesti avointen ovien päivän. Heikki ja Päivi Rönni kertoivat kokous- ja tykypäivien organisaattoreille ja asiakastilaisuuksien isännille Villa Hepolahden ja Huwituksen palveluista. Lisäksi Eila Rönni esitteli Rönnvikin viinitilaa ja Annika Heikkilä juustolan tuotteita.
Luomulähiruoalle olisi kysyntää
Osastosihteeri Anja Suento Tampereen yliopiston lääketieteen yksiköstä on saanut kiitosta järjestämistään Rönnvikin retkistä, mutta Villa Hepolahdesta ja Laitikkalan monista muista monipuolisista palveluista hän ei tiennyt ennen visiittiä.
Suento tuntee Pälkäneen Pirkanmaan ruoka-aittana. Kunta on maakunnassa ylivoimainen lähiruoan tuottaja.
– Mitä ei Pälkäneeltä pöytään löydy, sitä ei tarvita.
Yhden suuren puutteen yliopiston luomuruokapiiriin kuuluva Suento kuitenkin löytää.
– Koko Tampereen seudulla on mahdottoman vähän luomutuottajia. Tällä suunnalla ei ole juuri muita luomutuottajia kuin Sahalahden Sarkala, josta saa luomumunia.
Nykyopiskelijat ovat ruoan suhteen entistä kriittisempiä. He haluavat, että ruoka on tuotettu luonnonmukaisesti ja eettisesti. Tuotanto ei saisi myöskään kuormittaa ympäristöä, ja siksi ruuan pitäisi olla mahdollisimman lähellä tuotettua. Luomutuotteen ideasta osa vesittyy, jos sitä kuljetetaan matkojen päästä.
– Pälkäne tunnetaan perunapitäjänä. Kyllä toivoisi, että ainakin perunaa ja porkkanaa saisi luomuna. Markkinoita niille ainakin löytyisi läheltä, Suento vakuuttaa.
Päivi Rönni sanoo, että nykytuotannossa luomuun siirtyminen ei ole pikkujuttu, vaan lähes kaikki menee uusiksi. Hän toivoo, että seudulta löytyisi edelläkävijä, joka osoittaisi luomun toimivaksi. Sen jälkeen moni muukin seuraisi perässä.
Laitikkala on riittävän kaukana kaupungista
Laitikkalan sijainti on ihanteellinen yritysten virkistys- ja koulutuspäivien kannalta. Monesti tilaisuudet kokoavat väkeä pitkin maata. Silloin Tampereen seutu on keskeinen paikka.
Kaupunkiin tilaisuuksia ei haluta viedä, koska parkkitilaa on niukasti. Laitikkala on myös riittävän etäällä kaupungin houkutuksista, sillä ilta ja seuraava päivä menevät hukkaan, jos väki karkaa illalla baareihin ja tanssimaan.
– Nykyisin strategiapäivissä ja muissa yritystilaisuuksissa tehdään tosissaan hommia aamusta iltaan. Monesti tuntuu, että saunan lauteillekin riittää vielä asiaa, Päivi Rönni sanoo.
Villa Hepolahden asiakaskunta on etenkin kesäaikaan kansainvälistä. Lomakuukausien ajaksi Hepolahti muuttuu ”Lepolahdeksi”.
Keski-Euroopan vieraille tavallinen suomalaisluonto tarjoaa eksotiikkaa ja elämyksiä. Eurooppalaisvieraat ovat haltioissaan sieni-, marjaretkistä ja kalaretkistä – ja hämmentyneitä jokamiehen oikeuksista joiden ansiosta marjoja voi poimia maksutta sekä puhtaista vesistä, joiden antimia uskaltaa syödä.
