1970-luvun loppu. Työkaverit vinoilevat Pauli Vastarannalle tämän moottoripyöräilyharrastuksesta; enduroreissut vievät häntä ympäri Pirkanmaata ja usein Kangasalan Lentolan alueen kautta. Vastaranta lähtee Pirkan Hiihtoon kokeillakseen, pysyykö hän ilman moottoria työkavereidensa vauhdissa – ja hyvin pysyy. Muut jäävät kauas taakse, mikä innostaa Vastarantaa aloittamaan kuntoharjoittelun. Hiihdosta ja polkupyöräilystä tulee kiinteä osa arkea.
– Aiemmin Pälkäneet ja muut tuli kierrettyä moottoripyörällä karttojen kanssa, mutta sitten heitin moottoripyörän pois ja soutukin tuli mukaan kuvioon.
Vastaranta myös menestyy kisoissa mukavasti, vaikka onkin ”sellainen pieni 65-kiloinen sinttiäinen”. Työkavereilla riittää muodonmuutoksessa ihmeteltävää.
Vuosi 1985. Pauli Vastaranta on päättänyt jäädä kotiin hoitamaan kahta pientä poikaansa, kun vaimon oli palattava työelämään. Ensimmäinen maastopyörä on esitelty Suomessa juhlallisin menoin vain muutamia vuosia aiemmin, ja laajamittaisempi maastopyörävillitys häämöttää vielä muutaman vuoden päässä. Esittelytilaisuudessa mukana ollut Vastaranta muistaa miettineensä, miten hienoa sellaisella pyörällä voisikaan olla ajaa polkuja pitkin.
– Silloin se juttu oikeastaan iski, hän myöntää.
Toisaalta Vastaranta on perhe-elämän pyörityksessä lopettanut aktiivisimman urheilujaksonsa. Liikunta ei kuitenkaan katoa elämästä mihinkään, sillä myös pojat ovat erittäin liikunnallisia.
– Pojat vain kasvoivat urheilijoiksi. Käytimme urheiluun pirusti tunteja, mutta kilpailemisesta ei koskaan puhuttu mitään. Minulla oli pyöräliikkeissä ja muissa tuttuja, ja sain sitä kautta hankittua meille urheiluvehkeitä. Rupesin sitten niiden kanssa pelaamaan enemmänkin ja lähdimme kiertämään maailmaa.
Vastarannan pojat Jukka ja Mikko ovat liikunnallisesti lahjakkaita ja kun isä on töiden sijaan kotona, kolmikolla on aikaa ja tarmoa yhdessä urheilemiseen. Piirinmestaruuskisat eri lajeissa vaihtuvat hiljalleen SM-kisoiksi ja mukaan tulevat myös ulkomaan kisat.
Lajiliitossa hänet nimetään maastopuolen vastuuhenkilöksi omien poikien kuljettamisen ja huollon ohessa. Omalla tavallaan järjestely on hyvinkin toimiva.
– Kesät menivät niin, että saatoimme olla kaksi viikkoa kotona ja kaksi viikkoa pois. Reissaamista oli aika paljon. Joskus teimme niin, että jätin oman pojan Ruotsiin pyöräilypiireistä tutuille ystäville siksi aikaa, kun kävin tuomassa muut matkassa olleet pojat Suomeen ja hain toiset tilalle. Yhdellä autolla kertyi kilometrejä sellaiset 370 000, Vastaranta muistelee.
Pyörät pyörivät näin aina vuoteen 2002 asti, jolloin täysi-ikäisiksi ehtineet pojat jatkavat eteenpäin jo omillaan ja isä palaa niin sanottuun tavalliseen työelämään.
Syksy 2013. Vastaranta esittelee uuden Peloton-pyöräliikkeen tiloja Kangasalan Kallion yritysalueella – samoilla kulmilla, josta aikoinaan lähdettiin monelle enduroreissulle. Toiveena on lähiseutujen valloittaminen, mutta eri tavalla kuin enduropyörän selässä.
Liike myy maasto-, maantie- ja triathlonpyöriä ja niiden huoltopalveluja. Vastarannan mukaan valikoima ulottuu kuntoilijan peruspyöristä kovan luokan kilpapyöriin, joiden hinnat voivat liikkua useissa tuhansissa euroissa. Merkeiksi on valittu Rocky Mountain ja liikkeen itse maahantuoma Fuji.
– Maastopyöräily ei Suomessa ole vielä kovin iso juttu, meillä on sen suhteen niin nuori kulttuuri.
Pyörämyynnin ja -huollon lisäksi saman katon alla on Retki Outdoorin outlet-myymälä. Syksyn edetessä yksi intohimo tekee liikkeessä hieman tilaa toiselle, kun hiihtäminen alkaa tulla pyöräilyä ajankohtaisemmaksi.
Vastaranta myöntää perehtyneensä takavuosina varsin paljon suksien voiteluun ja hoitaa omiensa lisäksi poikien ja muutamien muidenkin kisasuksien voitelut.
Puhelin soi, ja Vastaranta painaa vihreää luuria.
– Jaa sukset pitäisi laittaa kuntoon? Putkea jo lumetetaan? Missä?
