Suomea ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa liitetä itäiseen Eurooppaan. Tällainen ennustus on helppo esittää, sillä karttaa katsomalla voi huomata, että Suomi kuuluu jo valmiiksi itäiseen Eurooppaan, sen luoteiseen nurkkaan. Meren nimi lännessä ja lounaassa hämää maantieteeseen perehtymättömiä. Itämeren nimen pitäisi Suomessa olla Länsimeri. Virolaiset ovat tunnustaneet tosiasiat. Siellä meri on Läänemeri.
Välillä venäläisilläkään ei ollut yhteyttä näille meitä ympäröiville merille. Siitä piti Ruotsi huolen. Nyt on tyyntynyt elämänmuoto kaikilla rajoillamme. Voimme hyötyä niin idästä kuin lännestä. Eikä se koske ainoastaan kauppaa ja teollisuutta. Se koskee myös kulttuuria.
Johdattelen tässä ajattelua siihen, että suomalaisten pitäisi vielä nykyistä pontevammin tarttua sekä lännen että idän tuomiin mahdollisuuksiin. Vaikka englannista on tullut sellainen maailmanmieli, että sitä puhuvat jo saksalaisetkin ja myös ranskalaiset opettelevat. meidän ei tarvitse uida pelkästään tuossa virrassa. Sekä ruotsiin että venäjään on turha ottaa etäisyyttä. On toimittava juuri päinvastoin. Pitkä yhteinen elämämme sekä ruotsalaisten että venäläisten – ei Neuvostoliiton – yhteydessä antaa sellaisen taustan, josta on typerää luopua.
Emmehän me luovu edes pakkogeometriasta, vaikka ainakaan minua ei ole tullut vastaan yhtään parabeliä eikä hyperbeliä vuosikymmenten varrella, vaikka niitä piirreltiin monta lukiovuotta koevihkoihin.
Ikea tuo sinikeltaiset värinsä Lappeenrannan reunalle raja-asemille Nuijamaalle ja Vaalimaalle johtavien teiden risteykseen. Suomi voisi historiansa ja suhteittensa avulla rakentaa rajan tämän puoleiselle alueelle kasinoitten lisäksi tavarataloja myös rajan toiselle puolelle. Nyt kun Alvar Aallon piirtämä Viipurin kirjastokin saadaan vuosikymmenien jahkailun jälkeen kuntoon, seuraavaksi olisi vapaakauppa-alueen muodostaminen tuohon aikanaan Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Hansakaupungin perinteet eivät olisi tässä hankkeessa haitaksi, ei myöskään Lappeenrantaan johtava Saimaan kanava.
Pelkotilat raja-alueilla ovat haihtuneet siinä määrin, että viisumivapaus ei tunnu enää samalta uhalta kuin vielä muutamia vuosia sitten. Rosvothan tänne pääsevät edelleen joka tapauksessa. Niin kuin pääsivät aikaan Venäjälle myös suomalaiset juopot.
Viimeksi säikähdin venäläisiä seilatessamme pienellä seurueella Saimaan kanavan kautta Savonlinnan oopperajuhlille.
Saaren takaa tuli eteemme harmaa sotalaiva. Sieltä pienellä yhteysveneellä veneemme kolme miestä ajettiin köysitikkaiden alle sotalaivan kupeeseen. Jouduimme kiipeämään kannelle. Siellä oli hymyileviä ja puheliaita merisotilaita. He alkoivat kaupata kilpaa votkaa, tupakkaa, ryssänlimppuja ja lentäjän lakkeja. Kun olimme ostaneet kolme pulloa ja yhden lakin, meidät saatettiin takaisin veneellemme.
Kiitokseksi papereitamme ei tarkastettu lainkaan Viipurin tullissa.
MARTTI HUHTAMÄKI
