Hienoin suomalainen konserttivideo on Veljet-elokuvan katkelma 1980-luvun Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta. Siinä elämänsä vedossa oleva Sielun Veljet esiintyy oudossa ympäristössä. Huivipäämammat katsovat paikalleen jähmettyneinä ja suu auki, kun bändi riehuu shamaanihengessä lavalla.
Katkelma päättyy siihen, kun nainen itkee kädet poskillaan vuolaasti. Hän on kokenut kulttuurielämyksen, johon ei ollut ollenkaan varautunut.
Samantapainen kokemus sattui syksyllä Valkeakosken Uulufestissä. Hieman Mikkolan navetan Kukkia soi-minifestarin kaltainen tapahtuma järjestettiin Voipaalan salissa ja Rapolanvuoren harjun yöllisessä supassa.
Odotettavissa oli ituhippien huilumusiikkia ja sitarkin soittoa. Jo avausesiintyjä Aalto ylitti odotukset. Paljon keskinkertaisemmista bändeistä on tullut intoiltua ja samanlaisen jumituksen perässä on tullut matkustettua synkässä syysyössä matkojen päähän keikalle. Nyt sitä oli tarjolla mökkisaunan päälle melkein naapurissa.
Voipaalan upeassa salissa esiintyi illan aikana muitakin kiehtovia kokoonpanoja, mutta potin korjasi Ville Leinonen.
Miehestä on levyjen perusteella muodostunut kiiltokuvamainen iskelmäpoikaimago. Mutta akustisen kitaransa kanssa artisti oli mahdollisimman kaukana imelästä ennakkokäsityksestä.
Leinonen osoitti, että mies ja kitara on rajuin mahdollinen kokoonpano. Levyjen biisit heräsivät elävänä liekkeihin. Leinonen esitti ne väkevinä ja roiseina. Jos olisin nainen, olisin todennäköisesti pitänyt keikkaa Danko Jonesin jälkeen eroottisimpana rock-kokemuksenani.
Jos mies oli rutiinikeikalla esittämässä kappaleitaan, kyseessä on Ismo Alangon veroinen esiintyjä. Toisen biisin jälkeen lupasin itselleni, että olen paikalla aina, kun mies soittaa lähitienoilla.
Myös muut olivat otettuja. Joku Leinosen ensi kertaa nähnyt reagoi lähes samaan tapaan kuin Kaustisen itkijänainen Veljet-videolla.
Illan piti huipentua Pekko Käpin jouhikkokeikkaan Rapolan linnavuoren supassa. Venetsialaisten ilotulitus ja taivaanrantaa valaisseet raketit söivät pimeän harjun lumousta. Myös pitkä ilta alkoi vaatia veroaan ja luomi hirttää hiljaisessa harjussa. Tässä tullaan siihen, että tapahtumien ruoka- ja juomamyynti ei ole rahan keruuta, vaan kävijöiden palvelemista. Ei jaksa, jos ei huolto pelaa.
