Aleksis Kiven päivänä sataa aamupäivästä niin, että maailma litisee harmautta. Se tuntuu ikävältä, koska päivä osuu olemaan valtakunnallisen vanhusten viikon torstai, joka on nimetty ikäihmisten ulkoilupäiväksi. Vanhainkoteihin ja palvelutaloihin on tulossa vapaaehtoisia ulkoiluavuksi asukkaille.
Kello yhteen mennessä sade kuitenkin muuttuu utuiseksi tihkuksi jota tuskin huomaa, ja ilma on raikasta ja helppoa hengittää.
Pälkäneläisestä Palvelutalo Kanervasta lähdetään päivän kunniaksi joukolla ulkoilemaan ja ihailemaan ruskan värejä. Avustajien kanssa matka taittuu jokaiselta turvallisesti, tarvitsi apuvälineitä tai ei.
– Heijastinliivi on tärkeä liikenteessä, ilman sitä ei lähdetä tällä joukolla koskaan liikkeelle, kertoo yksi ulkoiluystävistä, Pirjo Turunen.
Hänen käsipuolessaan astelee iloisesti hymyilevä Paavo Jokinen.
– Ai että onko tämä kivaa! Mikäs olisi mukavampaa? Kun minä olen muuten kaikki päivät yksin, hän sanoo.
Hän on kotoisin Rautajärveltä, joten Pälkäneen keskustassa ei ole paljon tuttuja, jotka poikkeaisivat. Mutta ulkoiluystävät tulevat säännöllisesti maanantaisin, ja yhteinen lenkki on viikon parhaita hetkiä. Tosin äskettäin oli poikkeus: syntymäpäivä, jota Jokinen vietti kotimaisemissaan.
– Viime vuonna tuli 85 täyteen ja nyt yksi vuosi päälle. Vieraita oli paljon ja syötiin hyvin. Ja sitten juotiin kahvit ja otettiin konjakitkin! Se vasta oli hauskaa, Jokinen naureskelee.
Matka palvelukeskuksen pihasta alkaa jyrkän ylämäen nousulla, mutta Pirjo Turusen ja kävelytuen avulla se onnistuu Jokiselta vielä hyvin.
Vapaaehtoisille on tilaa
– Meitä on muutamia, jotka käymme viikoittain niin säännöllisesti kuin pystymme. Osa menee Harjutuuleen, osa tänne Kanervaan, Terttu Kittilä kertoo.
Hänellä on yksi asukas kummassakin käsipuolessaan, ja kolmikko kipuaa rauhallisesti pihasta ylös tielle.
Tavallisesti ulkoilupäivä on Kanervassa maanantai, mutta tällä viikolla useimmat halusivat tulla ikäihmisten liikuntapäivän kunniaksi torstaina. Suurta uusien ulkoiluttajien ryntäystä teemapäivä ei aiheuttanut.
– Toivomme jatkuvasti, että mukaan lähtisi lisää vapaaehtoisia, jotta mahdollisimman moni vanhus pääsisi säännöllisesti ulkoilemaan, Kittilä sanoo.
Airi Aho on yksi, joka lähti avustajaksi lehdessä olleen kutsun perusteella.
– En ole käynyt nimenomaan ulkoiluapuna, mutta muuten käyn usein katsomassa ystäviä ja entisiä naapureita, ja silloin kyllä välillä ulkoillaankin yhdessä, Aho kertoo.
