Älä päätä mitä toinen voi tuntea

Joku ajatteleva ihminen on joskus todennut, ettemme koskaan reagoi ihmiseen ja hänen käytökseensä vaan tulkintaamme ihmisestä ja hänen käytöksestään.

Ihmisten vuorovaikutussuhteita tutkiva Maija Gerlander on huomannut omassa elämässään, kuinka tärkeitä sanoja kiitos ja anteeksi ovat.

Samasta näkökulmasta ihmisten vuorovaikutusta tutkii Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Maija Gerlander, joka on muun muassa tehnyt tutkimusta lääkäri–potilas-viestinnästä ja sosiaalisen tuen merkityksestä vuorovaikutustilanteissa.

Gerlanderin mukaan viestinnällisesti katsottuna ei ole olemassa puhdasta asiaa, joka suoraviivaisesti siirtyy vuorovaikutustilanteessa olevalta toiselle.

– Emme siis koskaan kuule puhujan sanojen sisältöä sellaisenaan, vaan tulkitsemme sen eri asioiden lävitse, kuten puhujan olemuksen, vaatetuksen, äänensävyjen ja sen kautta, miten tuon toisen ihmisen tunnemme. Tärkeintä ei ole se, mitä sanot, vaan miten sen sanot.

Gerlander antaa esimerkin tyypillisestä ristiriitatilanteesta. Aika monelle pitkässä parisuhteessa olevalle tutuksi on tullut tilanne, jossa molemmat osapuolet kokevat olevansa oikeassa jossakin asiassa.

– Näissä tilanteissa lähdemme usein määrittelemään sitä, mitä toinen on sanoillaan tarkoittanut ja mitä hän tuntee. Tärkeä taito meille jokaiselle olisi oppia pysähtymään ja erottamaan omat kokemukseni toisen kokemuksista.

– Toki kaikki näissä tilanteissa esiin nousevat ongelmat eivät ole viestinnällisiä ongelmia. Onkin hyvä pyrkiä erottamaan, mitkä ovat viestinnän ongelmia ja mitkä juontavat juurensa jostakin muusta, esimerkiksi omista kipeistä menneisyyden kokemuksista.

 

Lähisuhdeväkivalta ja viestintä

Riita- ja ristiriitatilanteista Gerlanderilla on paljon kokemusta. Hän nimittäin toimii vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioiden sovittelijana, ja on erikoistunut muun muassa parisuhdeväkivaltatilanteisiin.

Gerlanderin kokemusten mukaan lapset vedetään aivan liian usein mukaan aikuisten välisiin riitoihin.

Lapsille esimerkiksi kerrotaan asioita, joita he eivät vielä ymmärrä. Tai sitten yritetään saada lapsi toista vanhempaa vastaan, ja käytetään lasta riitojen pelinappulana.

– Paha tilanne on se, jos lapsi ei näe sitä, miten riitatilanteet ratkaistaan. Lapsi saattaa kantaa vanhempiensa riitojen aiheuttamia sosiaaalisia arpia aikuisuuteen saakka. Sosiaalinen kyvyttömyys heijastuu näin lapsen omiin sosiaalisiin suhteisiin.

 

Hyvää oloa hakemassa

Valkeakoski-opistolla Vapaa kulttuurituotantopaja Pakun ja Valkeakoski-opiston vieraana luennoinut Gerlander jutteli myös vuorovaikutuksen yhteydestä hyvinvointiimme.

Ihmiset tarvitsevat vuorovaikutusta monesta syystä. Pääsemme jakamaan tunteitamme ja ottamaan vastaan toisten tunteita, jaamme tietoa, koemme hengellisiä asioita ja toisaalta vain läsnä olemme, ilman sen suurempia viestinnällisiä päämääriä.

– Myös kognitiivinen puoli on tärkeä. Yhdessäolo vaikuttaa positiivisesti muistiin, ajatteluun ja havainnoinnin tapoihimme. Kun olemme jossakin oikein mukavassa vuorovaikutustilanteessa, sitä tuntuu kuin pääkin toimisi paremmin, Gerlander toteaa.

Fyysisestä näkökulmasta katsottuna vuorovaikutus saa parhaimmillaan stressihormoni kortisonin tason laskemaan, mikä vaikuttaa myös verenpaineeseen ja sydämen sykkeeseen.

– Yleisesti ottaen vuorovaikutussuhteiden katsotaan vähentävän henkistä kuormittumistamme ja kasvattavan omanarvontuntoamme. Pelkästään se, että joku katsoo meidät niin tärkeiksi, että ryhtyy kanssamme juttusille, saattaa tuntua todella hyvältä, tai jopa pelastaa jonkun ihmisen koko päivän.

Duo Mitrej.

Moniaistisia elämyksiä

Siinä kun tilaisuudessa Gerlander paneutui vuorovaikutukseen tieteen näkökulmasta, pureutui Duo Mitrej siihen taiteen kautta.

Tanssija Päivi Järvisen ja kanneltaja Timo Väänäsen duo virkistivät kuulijoiden arkea moniaistisella Kuusipuu-esityksellään, jonka osaksi jokainen kuulija pääsi.

Duo Mitrej kertoi myös työskentelystään vanhainkodeissa, joiden arkeen se on vienyt taide-elämyksiä.

– Emme koskaan mene vanhainkotiin vain tekemään jotain esitystä, jonka vanhainkodin asukas sitten kokee sellaisenaan. Tarkoitus on kohdata jokainen vanhus yksilöllisesti, ja hänen omista lähtökohdistaan. Jokainen kohtaaminen on omanlaisensa, Järvinen kertoi.