Kun Aarno Aarnio katsoo Lyyliään kauniisti syvälle silmiin, kehuu tätä viehättäväksi ihmiseksi ja vielä sanojensa vakuudeksi taputtaa vaimoa polvelle, niin on sanomattakin selvää, että se on sitä, todellista Rakkautta isolla alkukirjaimella. Tunteen paloa, joka on kestänyt vuosikymmenestä toiseen, nyt jo timanttihääpäivään oikeuttavan ajan.
Kunnioitettavat 60 vuotta saman ihmisen kanssa naimisissa ollut sahalahtelaispari tietää keinot, joilla pitää avioliitto kestävänä ja onnellisena.
– Kummallakin pitää olla pitkä pinna. Täytyy pitää huolta toisesta, Lyyli Aarnio listaa ne tärkeimmät asiat.
– Samanlaiset elämäntavat. Ei juopotella, ei tupakoida.
Näillä eväillä on avioparin mukaan hyvin toimeen tultu. Ero ei ole edes juolahtanut mieleen.
– Lyyli tahtoo välillä liikaakin hoitaa, ei minua niin kauheasti tarvitsisi. Hän on sellainen äitihahmo, isäntä huomauttaa lempeästi.
– Puoskariksi se minua sanoo, Lyyli vastaa, nauraen.
Viisi vuotta seurustelua
Lyyli ja Aarno Aarnion rakkaustarinan alkusävelet soivat Raudanmaan nuorisoseuran lavalla Pispalassa, Kangasalla. Elettiin kesää 1948.
– Siellä tapasimme, tanssia rytkytimme koko illan.
– Tulimme takaisin eri veneillä. Minä jo luulin, että nyt se karkasi, Aarno Aarnio muistelee ensimmäisen yhteisen illan tapahtumia.
Ei karannut käsistä Keljoon asettunut vaaleakiharainen karjalaistyttö. Alkoi viisi vuotta kestänyt seurustelu, jonka aikana rakastunut nuorimies taipui sellaiseenkin, mistä ei ennen ollut innostunut.
– Äiti ja isä ihmettelivät, että mikä siihen poikaan on mennyt, kun on marjastamaan ruvennut. Lyyli minut metsään sai lähtemään.
Pienet vihkiäiset pidettiin sulhasen vanhempien kotona syyskuun 27. päivänä 1953. Kahvilla oli oman väen lisäksi naapureita.
Tilanpitoa Yläneellä
Nuoripari asettui alkuunsa miehen lapsuudenkotiin Kärkkääseen Keljonjärven taakse. Seuraavan kerran Karjalasta Kivennavalta kahdesti evakkoon lähtenyt ja useassa sijoituspaikassa ennen Sahalahdelle asettumista ollut Lyyli pakkasi tavaransa, kun perhe osti maatilan Yläneeltä ja muutti sinne. Myös appivanhemmat lähtivät mukaan.
– Meidät otettiin Yläneellä lämpimästi vastaan. Syntyi hyviä ystävyyssuhteita. Vielä tänne muuton jälkeen kävimme puolin ja toisin perhejuhlissa.
Takaisin Sahalahdelle Aarniot tulivat kuuden Yläneen vuoden jälkeen Lyylin ja hänen vanhempiensa toivomuksesta.
– Minulla ei ollut villiä tulla, mutta tämä niin halusi.
– Vanhempanikin lähtivät, eivät luopuneet meistä millään. He niin kauheasti tykkäsivät Lyylistä, kun hän oli aina niin ystävällinen ja viehättävä.
Aarnion perhe alkoi nyt rakentaa elämäänsä vuorostaan vaimon vanhempien luona, saman katon alla molempien appivanhempien kanssa. Tässä kodissa timanttihääpari asuu yhä.
Viljely jatkuu
Isännän sanojen mukaan hänen appivanhempiensa tila oli ennen heidän aikaansa erittäin huonossa kunnossa. Pellot piti salaojittaa, metsät istuttaa.
Navettaan mahtui 12 lypsävää ja nuorikarja päälle. Navettatyöt olivat pääosin yksin emännän vastuulla, koska Aarno-puoliso hankki lisäansioita maalarina Sahalahden kunnalla.
Lehmistä luovuttiin, kun emäntä tuli kansaneläkeikään vuonna 1996.
– Poika ei luvannut jatkaa.
– Outoa se oli, kun navetta tyhjeni, isäntä kuvaa elämänmuutosta.
Nyt Ari-poika viljelee kotitilansa peltoja. Isäkin on auttanut osaltaan niin, että vielä viime syksynä hän, 85-vuotiaana, oli kyntöhommissa mukana.
Matkojen muistelua
Niin töiden täyttämää elämä ei ollut, etteikö aikaa olisi jäänyt matkusteluun.
– Aina kerkisimme maailmalle lähtemään. Maatalousnaiset toimivat aikoinaan aktiivisesti. Siinä porukassa katsoimme ensin kotimaata ja sen jälkeen kävimme naapurimaissa: Ruotsissa, Virossa, Norjassa ja Venäjällä.
Ympyrät laajenivat niin, että koettua tuli etelän aurinkorannat Kyproksella, Espanjassa, Kanarian saarilla ja Madeiralla.
– Kun Aarno täytti 70 vuotta, olimme Tunisiassa.
Tältä pisimmältä matkalta parhaiten mieleen jäivät kamelilla ratsastaminen ja hiekkamyrskyyn joutuminen. Kun isäntä seuraavan kerran täytti pyöreitä, Aarniot tekivät viimeiseksi jääneen ulkomaanmatkansa Playa del Inglesiin.
Nyt maailmaa nähnyt pariskunta tekee nojatuolimatkoja reissuilta otettujen valokuvien kautta.
– Albumit ovat täynnä muistoja, Aarniot vahvistavat.
