Vedenalaiset näkymät ovat kangasalalaisten Pasi Jorosen ja Ari Pellikan mieleen. Kummallakin on takana sukellusharrastusta reilusti yli 20 vuotta. Miehet ovat Kangasalan VPK:n sukellusosaston aktiivijäseniä, kouluttajia ja Joronen lisäksi sukellusosaston päällikkö.
Ensi viikon torstaina kaksikko ottaa jälleen kerran paineilmapullohärkää sarvista ja suuntaa pinnan alle Tampereella Rauhaniemen kansankylpylän rannassa. Marraskuun 7. päivänä nimittäin järjestetään kansainvälinen Diversnight -tapahtuma.
– Kyseessä on yösukellustapahtuma, jonka aikana yritetään saada mahdollisimman suuri määrä väkeä sukelluksiin samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. Meillä kello on sukellushetkellä 20.13, Joronen kertoo.
– Yhteisöllisyys on sukellusharrastuksessa hyvin tärkeää, joten tämä on mukava sosiaalinen tapahtuma sukeltajille. Toki samalla halutaan saada harrastukselle näkyvyyttä, Pellikka jatkaa.
Rauhaniemessä koitetaan lyödä turkulaisten nimissä oleva aiempi suomalaisosallistujien ennätys. Kangasalalaisten lisäksi tapahtumaan kansankylpylän rantaan ovat pystyttämässä Tampereen Urheilusukeltajat, Rauma-Repola Diving Club, Scuba Libre, Nokian Urheilusukeltajat, Tampereen Palolaitoksen Sukeltajat, Suba Do, Valkeakosken Urheilusukeltajat sekä Oxy Dive Club.
Osallistujilla tulee olla pimeäsukelluskoulutus tai tarvittava kokemus. Kouluttajien kanssa voi sukeltaa ilman varsinaisen pimeäsukelluskoulutuksen suorittamistakin. Tapahtumasta on rannassa briifaus kello 19.
Delfiinejä käden ulottuvilla
Olosuhteet tähän vuodenaikaan ovat tietenkin kovin erilaiset vaikkapa Egyptissä kuin Suomessa. Nyt 8. kertaa järjestettävää Diversnightia onkin aikaistettu joitakin viikkoja vuosien varrella. Pohjoisimmissa maailmankolkissa, Suomi mukaan lukien, kun tuppasi joskus käymään niin, että jääkansi peitti järvet ja pakkasta oli jopa 20 astetta suunniteltuna sukelluspäivänä.
– Taannoisella sukellusreissulla etelässä oli pintavesi 24-asteista, ja lämpötila oli 25 metrissäkin sama. Suomessa tuppaa olemaan kesälläkin aina 10 metristä lähtien vain 8 astetta ja 30 metrissä vain 4 astetta. Talvella jään alla vesi on aina neljäasteista, Pellikka juttelee.
Joronen kuvaa oloja yösukelluksiin Suomessa kaikkiaan varsin haastaviksi.
– Ainahan se on yhtä pimeää, mutta samalla niin kovin hauskaa. Porukka on erittäin mukavaa, ja harrastus on turvallinen, jos toimitaan ohjeiden mukaisesti ja huolellisesti, hän toteaa.
Niin Joronen kuin Pellikkakin ovat päässeet säännöllisin väliajoin nauttimaan vedenalaisen maailman antimista myös siellä, missä vesi on turkoosia, kalat kirjavia ja korallit komeita.
– Unohtumattomin on varmaankin se tapaus, kun Punaisella merellä ihan vain snorklatessa tuli käden ulottuville useita delfiinejä pitkäksi aikaa. Se todella säväytti, Joronen kertoo.
Pellikan mieleenpainuvin sukelluskokemus on Kanarian suunnalta. Meneillään oli ranskalaisten kanssa toteutettu retki.
– Mantarausku tuli kiertämään yläpuolelleni. Se on suuri ja pyöreä eläin ja himmensi kaiken ylhäältä tulevan valon. Aikamoinen otus oli noin läheltä nähtynä.
Varmasti olikin. Mantarausku kun saattaa kasvaa jopa yli seitsemän metrin mittaiseksi ja noin 2400 kiloa painavaksi jättiläiseksi.
Diabeetikko ei voi sukeltaa
Sairaanhoitajana työskentelevältä Joroselta ja isännöintifirmaa pyörittävältä Pellikalta löytyy vakituisesti harrasteaikaa Kangasalan VPK:n sukellusosaston tarpeisiin. Osastossa on yli 40 jäsentä, ja toimintaan kuuluu urheilusukellusta halliharjoituksineen ja sukellusretkineen sekä tarkastus- ja etsintätyötä VPK:lle.
– Lisäksi muun muassa tarkastamme kaikki Kangasalan kunnan uimarannat keväisin. Uimahalli Kuohun altaan putsaamme viikoittain. Taannoin myös osallistuimme Kaukajärven puhdistustalkoisiin, Joronen luettelee.
Osaston väestä suurin osa on kangasalalaisia. Kauimmaiset ovat kuitenkin pääkaupunkiseudulla asuvia. Alaikäraja jäsenyyteen on 16 vuotta.
– Tänä vuonnakin järjestimme peruskurssin. Omaa nuorisotoimintaa meillä ei ole. Tuemme toki VPK:n nuoriso-osastoa, mutta jäsenistömme lapsia käy sukeltamassa Tampereen Palolaitoksen Sukeltajien porukassa. Meiltä toimii siellä myös kaksi kouluttajaa.
Sukellusharrastukseen vaaditaan se, että henkilö on niin sanotusti perusterve. Harrastuksen kokonaan estävä sairaus on esimerkiksi diabetes, ja kaikki astman muodotkin vähintään rajoittavat harrastusta.
– Muuten meidänkin osastoomme voi tulla kuka tahansa, kunhan intoa tätä toimintaa kohtaan riittää, Pellikka toteaa.
Osastolta saa aluksi lainaksi joitakin varusteita eli itse ei heti tarvitse ryhtyä suuriin hankintoihin. Sukeltajan perusvarustus maksaa 600–800 euroa ja kuivapukuvarusteet runsaan tonnin.
– Harrastusreissuja voi tehdä Längelmävedeltä kaukomaille asti. On itsestä kiinni, sijoittaako sukeltamiseen vuosittain kymppejä vai kymppitonneja, Joronen ja Pellikka tuumailevat.
