Edvin Laineen ohjaamassa vanhainkodin asukkaista kertovassa mustavalkoelokuvassa Oprissa näytelmän nimihenkilö kysyy, miksei vanhainkodissa tapahdu koskaan mitään.
– Oprin mukaan vanhainkodissa pitäisi olla enemmän tapauksia. Niinhän se on. Nuorille tässä maailmassa tapahtuu koko ajan ja paljon. Kyllä vanhoillekin pitäisi tapahtua, sanoi Kangasalan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Isto Kaarne Pentorinteen vanhainkodin 50-vuotisjuhlilla viime viikolla.
Kaarne totesi juhlapuheessaan, että jokainen ihminen rakentaa vuorollaan yhteiskuntaa, ja jokainen vuorollaan jää siitä pois. Kaarnen mukaan yhteiskunnan pitäisi olla turvallinen ja huolenpitävä paikka niille, joiden voimat eivät enää riitä.
– Kunnissa on rahat tiukalla, eikä kukaan nykypäivänä pysty ennustamaan tulevaisuutta. Siitä huolimatta odotan levollisesti omaa vanhenemistani. Uskon, että maailmasta rakennetaan parempaa paikkaa elää.
Tilat ja säännöt venyivät
Kun Pentorinne 50 vuotta sitten rakennettiin, ei tunnettu palveluasumisen, kotihoidon, kotisairaalan ja omaishoidon tuen kaltaisia käsitteitä.
– Ikäihmiset joutuivat joskus turhankin aikaisin pois kodeistaan, ja saattoi se ikävä omaan kotiin olla joskus aika suurikin, Isto Kaarne totesi.
Arja Marttala kertoi Pentorinteen historiaan matkaavassa diaesityksessä, että ensikerran kunnalliskotia suunniteltiin jo 1800-luvun loppupuolella. Tuolloin tultiin kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei pienellä kunnalla ole varaa lähteä näin suureen hankkeeseen.
Vuonna 1963 valmistunut Eräjärven, Sahalahden ja Kuhmalahden yhteinen kunnalliskoti oli aluksi 30-paikkainen. 1970-luvulla sitä kasvatettiin viidellä asukaspaikalla.
Tosin vuonna 1977 kunnalliskodissa oli 53 asukasta.
– Elettiin sillä mentaliteetilla, että kyllä vielä yksi asukas lisää mahtuu, Marttala kertoi. – Mutta kyllä siinä henkilökunta, säännöt ja huonetilat venyivät ja natkuivat. Johtajan huonekin jouduttiin jossakin vaiheessa ottamaan asukaskäyttöön, ja johtajalle tehtiin uusi huone liinavaatevarastoon.
