Oikea asento, hengitys- ja liipaisintekniikka, valon ja tuulen huomioiminen ovat pieniä osia kokonaisuudesta. Lisäksi välineilläkin on suuri merkitys: jotkin patruunat esimerkiksi sopivat joihinkin aseisiin paremmin kuin toisiin.
– Ei se makuulta ampuminen niin kauhean yksinkertaista ole, siitä pystyisi puhumaan vaikka viikon, nauraa pälkäneläinen Torsti Hellman.
Ja on Hellman puhunutkin: hän on vetänyt harjoituksia muun muassa Kangasalan Kymppi-64:n nuorille ja vanhoille ampujille, reserviläisille ja ampumahiihtäjille. Valkeakoskelle, jonka ampumaseuraa Rihlaa hän nykyisin edustaa, tulee säännöllisin väliajoin oppia halajavia ampujia eri puolilta Suomea. Pälkäneellä opetustouhut jäivät aikoinaan eri tekijöiden summana lopulta pelkkien suunnitelmien asteelle.
Aina oppi ei ole meinannut mennä perille, mutta silloin syynä on yleensä kuulijan haluttomuus korjata vääriä, jo aiemmin omaksuttuja toimintatapoja. Hellmanin näytöt puhuvat nimittäin puolestaan. Palkintokaappi pullottaa mitaleita ja pystejä aina piirinmestaruuksista ja reserviläismitaleista SM- ja PM-mitaleihin. Takataskussa on myös jokunen SE-tulos.
– Menestyksellisesti tämä vuosi on ehkä ollut paras, lähes joka viikonloppu kisoja kiertänyt – ja niissä menestynyt – Hellman arvelee.
Omaa menestymistä tärkeämpää hänelle kuitenkin on nykyisin nähdä omien ”oppilaiden” ottavan askeleita eteenpäin.
Keskittymistä ja innostusta
Ammunnassa onnistunut suoritus vaatii tiukkaa keskittymistä.
– Usein lähdin töiden jälkeen kesällä iltayhdeksän jälkeen ampumaan, ja pari tuntia radalla nollasi kyllä kaiken. Siitä olisi varmasti apua esimerkiksi opiskelijoille, jotka pänttäävät kokeisiin ja kaipaavat välillä irrottautumista. Kun on oltava koko ajan siinä hetkessä, ei siinä auta muuta ajatella, Hellman kertoo.
Nuorille hän näkisi ammunnan sopivan paitsi keskittymisen harjoittamisen myös mielekkään tekemisen vuoksi.
– Kaikki lähtee kuitenkin siitä omasta innostuksesta, ei isän tai äidin halusta. Ampumaratojen pitäisi myös olla viihtyisiä, esimerkiksi hitaasti yleistyvien elektronisten taululaitteiden puolesta liputtava Hellman muistuttaa.
Harrastajat vaikuttavat kuitenkin heränneen lajin hiipumiseen varsin viime hetkillä, sillä ampumaratoja on viime vuosina ajettu yhä ahtaammalle, ja maan hienoimpiin kuuluvia ratojakin on lopetettu.
Hellmanin mukaan uusien harrastajien mukaan saaminen tekisi hyvää myös lajille.
– Kävin nyt kokeilemassa yleisessä sarjassa, jossa oli noin sata ampujaa ja sijoitukseni oli siellä 20:n paikkeilla. Jos 68-vuotias ukko pärjää kisoissa tuolla lailla, jossain on jotain mätää.
Toisin kuin monessa muussa lajissa, menestymismahdollisuudet eivät suinkaan ole menetettyjä jos ammuntaharrastuksen aloittaa kypsemmällä iällä. Hellman oli itse 38-vuotias ostaessaan ensimmäisen, käytetyn aseen. 49-vuotiaana hän ampui pienoiskiväärillä Suomen ennätyksen, jonka Juha Hirvi ohitti pisteellä pari viikkoa myöhemmin.
– Ja jostain syystä tytöt ovat tässä parempia kuin pojat. Johtuisiko se sitten siitä, että tytöt ovat pitkäpinnaisempia ja pystyvät ajattelemaan monta asiaa samaan aikaan. Onkin oikeastaan aika kummallista, että ammunta mielletään miehiseksi lajiksi.
Golf-kentälle, ei metsälle
Torsti Hellman suhtautuu ammuntaan varsin vakavasti. Hän tekee itse osan käyttämistään patruunoista, ja kisoja varten on omat, hyviksi havaitut patruunat. Ase valmistellaan tietyllä tavalla ennen kisoja, ja patruunoiden yhteensopivuus kunkin aseen kanssa on varmistettu etukäteen. Eräänlaista kesäistä maakuntasarjaa hän oli ideoimassa, jotta lähiseutujen ampujat voisivat sitä kautta harjoitella kilpailutilanteessa toimimista, jolloin adrenaliini virtaa ja keskittymiskykyä koetellaan enemmän kuin pelkissä harjoituksissa.
Hellman huomauttaa, että sivullisen silmään hyvinkin toistensa kaltaiset ampumalajit poikkeavat toisistaan paljon. Kiekkoampujaa hän vertaa yleisurheilun sadan metrin juoksijaan.
– Meikäläinen on sitten sellainen 10 000 metrin juoksija, hän hymähtää.
Hän on elävä todiste siitä, että kaikki ammuntaa harrastavat eivät myöskään ole eläinten tappamisen perään.
– Metsästämään minua ei saa koskaan, se ei käy minulle. Ampujain liitolla on käytössään vain pyöreitä tauluja, ei eläin- eikä ihmishahmojen muotoisia. Se on tosi hyvä juttu.
Hellman näkee golfin eräällä tavalla ammunnan sukulaislajiksi.
– Golfissa on paljon samoja asioita kuin ammunnassa, esimerkiksi keskittymisen merkitys. Minulle se on sellainen kuntoilulaji, ja suunnitelmissa on lähteä talvella golf-mailojen kanssa reissuun. Toivottavasti takaisin tullessa on kunnon jäät, jotta pääsee pilkille.
