Pälkäneellä järjestetään tiistaina 19. marraskuuta luento- ja keskustelutilaisuus, jonka tarkoituksena on hälventää häpeän, pelon ja epäluulon tunteita psykiatristen sairauksien ympäriltä.
Tilaisuus on kaikille avoin, ja sen järjestävät yhteistyössä Kangasalan mielenterveystoimisto, Kangasalan Mielenterveysyhdistys ry:n Pälkäneen
osasto Tuike ja se kuuluu samalla Suomen Psykiatriyhdistyksen 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumiin.
Yhdistys myöntää merkkivuotensa kunniaksi stipendejä psykiatrian häpeäleiman vähentämiseen tähtäävien tilaisuuksien järjestämiseen eri puolille Suomea. Suomen Psykiatriyhdistys on yksi Suomen vanhimmista erikoislääkäriyhdistyksistä, johon kuuluu tällä hetkellä noin 1400 jäsentä.
Pälkäneen tilaisuus alkaa tervetulokahvilla. Puheenvuoron käyttävät psykoterapeutti ja monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja Irma Koskela Orivedeltä sekä Silja Lampinen ja kokemusasiantuntija Omaiset mielenterveystyön tukena ry:stä. Puheiden jälkeen on yleisökeskustelun vuoro.
Tilaisuus alkaa kello 19 Pälkäneen seurakuntatalossa osoitteessa Onkkaalantie 75.
Avoimuus auttaa
Mielenterveysongelmiin on kautta aikojen liitetty outoja ja vääristyneitä mielikuvia, häpeää ja epämääräistä uhkaa. Kiitos nykyaikaisen tutkimustiedon, avoimuuden ja laajemman tietämyksen psyykkisesti sairastuneita ei enää leimata samoin kuin vuosikymmeniä sitten, mutta häpeän varjosta ei ole vieläkään päästy kokonaan.
– Myös sairastuneen läheiset voivat kokea tilanteen häpeälliseksi. Usein on vielä niin, että mitä pienempi paikkakunta, sitä suurempi häpeäntunne, kun kaikki tuntevat toisensa, pohtivat Sairaanhoitaja Aira Humalajoki Kangasalan mielenterveystoimistosta ja Tuikkeen vetäjä Eila Rautakoski.
Monia omaisia ahdistaa lisäksi kova syyllisyydentunto, varsinkin kun läheisimmät usein havaitsevat sairauden viimeisinä. Se johtuu siitä, että oireet alkavat vähitellen ja niihin sopeudutaan huomaamatta, Aira Humalajoki selittää.
Mielenterveysongelmien aiheuttajat ovat hyvin erilaisia: niitä voivat olla yhtä hyvin menneisyyden traumat, äkilliset elämän kriisit, sekä niin fysiologiset kuin perinnöllisetkin tekijät. Auttaa paljon, kun ymmärtää, että kuka tahansa voi sairastua psyyken sairauksiin yhtä hyvin kuin somaattisiinkin sairauksiin.
Kuka on normaali?
Mieleltään sairaan ja terveen raja on aina jonkin verran häilyvä. On mahdoton määritellä aukottomasti, kuka on niin sanottu normaali ihminen. Eri kulttuureissa ja eri aikakausina mielenterveyden ongelmat on lisäksi nähty eri tavoin.
– Nykyään masennus ja akuutit kriisit tuovat mielenterveyspuolelle paljon asiakkaita. Ennen maailmassa niitä ei useinkaan edes määritelty sairauksiksi, Humalajoki sanoo.
Aira Humalajoki toteaa, että sairastuneiden kannalta on hyvä kun julkisuuden henkilöt kertovat masennuksestaan, kriiseistään ja muista mielenterveysongelmistaan julkisesti. Se lieventää häpeäntunnetta ja rohkaisee näkemään, että muutkin ovat selviytyneet.
Julkinen keskustelu muuttaa muutenkin pinttyneitä käsityksiä, jotka saattavat periytyä vuosikymmenten takaa. Esimerkiksi psykoterapia koetaan Humalajoen mukaan tänä päivänä hyväksi ja hyväksytyksi asiaksi, kun vielä kymmenen vuotta sitten monet pitivät sen mieluiten salassa.
Silti avun etsiminen tai avun tarpeen myöntäminen voi olla monelle ylivoimaisen vaikeaa, kun on kysymys mielenterveysongelmista. Humalajoki sanoo, että on suurta viisautta hakea itselleen apua, mieluummin liian aikaisin kun liian myöhään. Viisautta olisi myös auttaa lähimmäistään, jos vain pystyy.
– Meillä pitäisi olla sen verran rohkeutta, että jos huomaamme sukulaisen, ystävän tai naapurin voinnissa tai käyttäytymisessä jotain huolestuttavaa, uskaltaisimme kysyä, miten hän voi. Puuttuminen on vaikeaa ja siihen on usein korkea kynnys. Mutta se jos mikä on lähimmäisestä välittämistä, hän sanoo.
