Kangasalalainen kirjailija, emeritusprofessori Aulis Aarnion uutuusromaani Herra Himmelsraumin päiväkirja alkaa lauseella: Tuttavallani on vanhaintavarainliike kerrostalon kivijalassa.
Niin professorin tuttavalla tai monellakin tuttavalla varmasti on. Antikvariaatit sijaitsevat usein kivijaloissa. Ja kerronta jatkuu parin lauseen päästä: Ostin häneltä kahdellatoista eurolla Jalmari Finnen romaanin ”Vuosisatain vaatimus” vuodelta 1918. Keräilen Finneä.
Täysin uskottavaa, sillä professori on kirjoittanut Jalmari Finnestä paljon sekä fiktiivistä että faktatekstiä. Sitten kerrotaan, että kauppias antoi hänelle kaupanpäällisiksi muistikirjan, jonka hän oli saanut asiakkaaltaan tämän kauppaamien kirjojen mukana. Hyvin vanhan muistikirjan, johon liittyy tarina.
Sitten ollaankin yhtäkkiä Mosel-joen varrella Saksan länsirajalla Rooman valtakunnan aikana syntyneessä Trierin kaupungissa, ja viimeistään nyt lukija ymmärtää tulevansa huijatuksi. Tai ainakin sinne päin, sillä ei tietenkään kukaan kulkumies ole kertonut tällaista tarinaa vanhaintavarain kauppiaalle ja hän edelleen professori Aarniolle…
Maalliset tuumat taskussa
Romaanin esipuheen kirjoittaja, ”tekijä” ja herra Himmelsraumin päiväkirjamerkintöjen tulkitsija on yhtä kuvitteellinen kuin Himmelsraum ja hänen muistikirjansa, jossa ei ole merkinnöille muita ajanmääreitä kuin monentenako päivänä jostakin laskettuna ne on kirjoitettu, ja mihin aikaan vuorokaudesta.
Ja se taas johtuu siitä, että ne on kirjoitettu taivaassa, missä aikaa ei mitata.
Aarnion teos on melkoinen aikatasojen ja kerronnan tasojen kirjo, ja kun keskeiset tapahtumat on sijoitettu ajattomuuteen, lukija saa olla tarkkana, millä pilvellä milloinkin liikutaan. Kestää hetken, ennen kuin oppii hahmottamaan henkilöt ja heidän ajalliset taustansa.
Itse päähenkilöistä kirjailija Nikolai Vasiljevitš Gogol syntyi vuonna 1809, Vladimir Iljitš Lenin vuonna 1870 ja kuvitteellinen päiväkirjankirjoittaja Adolf Maximilian Himmelsraum 1891. Maan päällä Gogol ja Lenin eivät eläneet yhtä aikaa, joten heidän ainoa kanssakäymisen mahdollisuutensa on todellakin pilvien yläpuolisessa todellisuudessa.
Viimeisimpänä päähenkilöistä syntynyt kuvitteellinen päiväkirjanpitäjä Himmelsraum on itse asiassa kolmikosta vanhin, koska tekijä arvelee hänen eläneen lähes 70-vuotiaaksi.
Mutta taivaassahan kukaan ei ole varsinaisesti minkään ikäinen. Ja se siitä. Sillä kuka näistä nyt mitenkin on taivaaseen tullut, ei hän ole jättänyt matkalle maanpäällisiä tuumiaan ja suuria näkyjään, joiden toteutuksesta puuttuu yhä jotakin.
Vallankumous mutta missä?
Romaanin päähenkilöt Gogol ja Lenin ovat pari, jota ei ihan heti tule yhdistäneeksi toisiinsa.
Kaksi venäläistä, 1800-luvun alkupuolen kirjailija ja suurista suurin bolshevikki joutuvat taivaassa keskusteluyhteyteen, välillä törmäyskurssillekin, mutta loppujen lopuksi heistä tulee ystävät, vaikka naljailu ja kärjekäs sanailu höystävät keskusteluja.
Saksalainen Himmelsraum edustaa kokonaan eri kulttuuria ja aikakautta, mutta taivaassahan sillä on varsin vähän väliä. Himmelsraumin kautta tarinaan luodaan lisäsyvyyttä, koska hän edustaa ulkopuolista tarkkailijaa, kolmatta silmäparia, josta toiset kaksi eivät aluksi kummemmin piittaa, mutta josta tarinan edetessä tulee suurten venäläisten ystävä ja lopulta selviytymisen kannalta tärkeä auttajakin.
Himmelsraumilla kun on sentään jonkin verran muita parempi käsitys nykyisen maailman elämästä, hän kun on elänyt useita kymmeniä vuosia pitemmälle.
Vallankumousta ollaan tekemässä, mutta missä, taivaassa vai maan päällä, ja löytyykö sille lopultakaan mistään paikkaa, se selviää vain tarinan lukemalla. Sen sijaan kolmikon keskustelut saavat pohtimaan monen moista. Sitäkin, missä se viimeinen valta on, joka osoittaa kullekin paikkansa. Tässä tapauksessa se on taivaan portinvartijan käsissä, mutta itse Pyhä Pietarikin saattaa lipsua, kun tulee tarpeeksi tiukka paikka…
Veijaritarina uudessa kuosissa
Vähän hämmentävää on se, että samalta kirjailijalta ilmestyi suurin piirteen samansisältöinen veijaritarina
Taivaanrannan maalari vuonna 200 Pilot-kustannuksen kustantamana.
Siinä ei ole päiväkirjamerkintöjä tekevän Himmelsraumin kautta luotua kehyskertomusta, mutta Gogol ja Lenin sanailevat siinäkin keskenään ja matkustavat hississä maanpinnan ja pilvimaailman väliä.
Ja mikäs siinä, maailman kirjallisuuden historiasta löytyy paljon esimerkkejä novelleista, jotka ovat kasvaneet romaaneiksi tai novelleista, jotka ovat jalostuneet romaanin pohjalta tai pienoisromaaneista, jotka on sisällytetty laajempiin eeppisiin tarinoihin ja niin edelleen.
Aarnion yhteiskuntasatiirin ruoska on Himmlesraumissa vielä herkemmässä kädessä kuin edeltäjässä. Siitähän veijariromaanissa on oikeasti kysymys – yhteiskuntajärjestelmät ja oikeudenkäyttö, EU-Euroopan ja EU-Suomenkin heikkoudet ja hölmöydet saavat armotta pilkkanaurua ja välillä puistattavaa epäkohtien osoittelua.
Aarnio jaksaa loputtomasti pohtia ja usein ivata vallan ja oikeudenkäytön olemusta, mutta hänen lukijaltaan vaaditaan laajaa yleissivistystä ja historiallista ja yhteiskunnallista tietämystä sekä lisäksi klassisen venäläisen kirjallisuuden tuntemusta, jos hän haluaa saada Himmelsraumista kaiken ilon irti.
Sen verran monella älyn ja oivalluksen tasolla romaanissa liikutaan, vaikka taivasmatkalla ollaan.
