Lähes jokainen Suomen kunta joutuu tämän kuun aikana ilmaisemaan valtiovallalle minkä kunnan tai kuntien kanssa se haluaa yhteisyyttään selvittää. Heinäkuun alussa voimaan tullut kuntarakennelaki sanoo näin.
Ainakin valtaosassa kuntia, ainakin julkisuudessa käytettyjen puheenvuorojen pohjalta yleistettynä, asia ilmaistaan nimenomaan sanalla ’joutuu’. Suhtautumistavassa on vaikea nähdä oleellista sanojan taustasta lähtevää eroa. Niin luottamushenkilöt kuin virkamiehetkin toistavat samantyyppistä näkemystä.
Samaan aikaan kun kunnat vaikeroivat kuntataloutensa kimpussa, ne ilmaisevat olevansa riittävän vahvoja jatkamaan itsenäistä taivaltaan. Riittämättömästi asennoidutaan niin, että kuntaselvitys voisi olla avain uuteen.
Pirkanmaallakin on pohdittu kuntien toimintatapojen ja –sisältöjen uudistamista. Maakunnan liiton toteuttamassa kuntakehityshankkeessa on nostettu esille kolme keskeistä kehittämiskohdetta. Ehkäpä merkittävin niistä on aktiivisen kuntalaisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen. Toinen kehittämisalue on kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluprosessien kehittäminen. Kolmas koskee kuntien omaa kehittämis- ja uudistumistoimintaa.
Mainitut kolme kehittämisaluetta menevät osittain päällekkäin. Aktiivisen kuntalaisuuden kautta kunnassa vallitseva yhteisöllisyys lisääntyy ja mahdollistaa uusien ideoiden syntyä palvelujen tuottamistavoissa ja palveluprosessien kehittämisessä. Tämä kokonaisuus onkin sitten kuntien omaa uudistumista, paljon puhuttujen sosiaalisten innovaatioiden syntyä ja toteuttamista.
Samanlaisia asioita käsittelee myös Tampereen tilaajajohtaja Kari Hakari eri artikkeleista koostuvassa väitöskirjassaan. Tampereen toimintamallin uudistamista pohtiessaan hän kirjoittaa hallinnasta, jossa pyritään luomaan verkostoja yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin välille.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen halusi äskettäisessä kolumnissaan Helsingin Sanomissa kansalaisuuden ottavan voiton virkavaltaisuudesta. Toisilla sanoilla ilmaisten kysymys on aktiivisesta kuntalaisesta, jolla on oma-aloitteellisuutta. Tuo oma-aloitteisuus on vain otettava käyttöön ja kuntienkin toimintatapojen uudistamisessa hyödyksi. Kunnan toimintakulttuurissa vallitsevalla asenteella on tässä keskeinen sija joko mahdollistajana tai estäjänä.
Kuntien selvittäessä keskinäisen yhteistyönsä lisäämistä tai tehdessä kuntaliitosselvityksiä ei pidä jättäytyä vain nykyisten toimintatapojen selvittämiseen ja toteamukseen miten ne voidaan yhdistää todellisen toiminnan millään muotoa muuttumatta. Tuttu turvallisuus voi olla hyväksi, mutta se ei johda kuntauudistuksessa tavoiteltavaan muutokseen.
Aktiivista kuntalaista voidaan hyödyntää kunnankin vastuulla olevien palvelujen ja muiden toimintojen suunnittelijoina, osarahoittajina ja toteuttajina. Tavoitteena ei ole eikä voi olla kunnan tehtävien sälyttäminen kuntalaisille. Aktiivinen kuntalainen on todellinen voimavara niin pienissä kuin suurissakin kunnissa.
Kuntalaisen aktiivisuus kehittyy ja aito kansalaisyhteiskunta rakentuu, kun kuntalainen siirtyy toiminnan kohteesta toiminnan tekijäksi, objektista subjektiksi. Kunta toimii mahdollistajana ja toiminnan tukijana. Keinoja ovat esimerkiksi erilaiset kuntalaisille suunnatut kannustinvälineet, joilla suunnataan eri organisaatioiden toimintaa positiivisella tavalla.
Osallistuvan budjetoinnin käyttöönotto yhtenä toimintatapana tuottaisi osuvampia palveluja kuntalaisten todellisten tarpeiden mukaisesti. Se tuottaisi parempaa ymmärrystä julkisen rahan käytöstä. Se sitouttaisi ja aktivoisi kuntalaisia. Se ei merkitsisi lisääntyvää rahantarvetta, päinvastaisesti samalla tai ehkäpä vähemmällä rahalla parempia toiminnan tuloksia.
Yhteiskunnalliset yritykset pitäisi nähdä kuntapalvelujen yhtenä uutena toimintatapana. Niissä voidaan yhdistää julkisen sektorin erityistarpeet paikallisen, omavastuisen yritystoiminnan tehokkuuteen ja joustavuuteen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja voisivat tuottaa kylissä tai kirkonkylissä toimivat pienetkin osuuskunnat, joissa asiakkaat, työntekijät ja kunnatkin voivat olla jäseninä.
Kuntien yhteistyön tai kuntaliitoksen selvittelyssä varsin keskeinen kokonaisuus juuri aktiivisen kuntalaisuuden kehittämisen kannalta on kuntarakennelaissakin erikseen mainittu arvio asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista. Tässä on myös kysymys kuntien toimintojen uudistamisesta ja sen vaikutuksista kuntatalouteen ja kuntien vetovoimaisuuteen.
Monikuntaliitoksissa on yleensä perustettu uusi kunta. Kahden kunnan liitoksessa pienempi on liittynyt suurempaan, joka jatkaa toimintaansa ainakin pääosin vanhalla tavalla. Toki siinäkin ja liitoksen toteuttamisen yhteydessä voidaan – ja pitäisikin – toimia kuin uusi kunta. Pienen ja liitettäväksi mielletyn kunnan toimintatavat ja kunnalliskulttuuri ei aina ole huonompi kuin suuremman eli vastaanottavan kunnan totutut työ- ja hallinnointitavat. Muodostettaessa uusi kunta nämä seikat on kuntaliitosta helpompi sekä ajatustasolla että käytännön toiminnassa ottaa huomioon.
Esa Halme
Pirkanmaan maakuntajohtaja
Reijo Kahelin
Pirkanmaan liiton kehityspäällikkö
ja Pirkanmaan kuntakehityshankkeen johtaja
